Sienisipsit

3 Sep

Tänä vuonna vietetään näköjään sadonkorjuun juhlavuotta, sillä tuntuu, että lähes kaikkia metsän antimia on hirmuisen paljon. Marjoja saa kerätä minkä ehtii, ja nyt on sama homma sienten kanssa. Ihanaa!

Erityisesti sikurirouskulla taitaa olla loistovuosi, sillä olemme löytäneet niitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tunnetko jo sikurirouskun? Se kasvaa yleisimmin sammalikoissa ja tuoksuu voimakkaan mausteiselle. Aiempina vuosina olemme käyttäneet sikurirouskua kuivattuna jauheena perunamuussin mausteena. Se tekee muussista hyvin aromaattisen!

IMG_2149

Sikurirousku muistuttaa suuresti kangasrouskua, mutta tietyistä tunnusmerkeistä ne erottaa toisistaan. Kangasrousku on myös erinomainen ruokasieni, mutta vaatii ryöppäyksen.

Kangasrouskun heltat ovat vaaleat, kun sikurirouskulla ne ovat ruskeat. Välillä sikurinkin heltat ovat yllättävän vaaleat, mutta mausteinen tuoksu erottaa sen kangasrouskusta. Sikurirousku on sirompi ja hauraampi kuin tanakka kangasrousku. Alla olevassa kuvassa on vasemmalla kangasrouskuja ja oikealla sikurirouskuja.

IMG_2153

Molemmissa rouskuissa on valkoista maitiaisnestettä. Sikurirouskussa sitä tyypillisesti pirskahtaa spontaanisti jo poimintavaiheessa. Välillä tuntuu, että nestettä valuu lähes käsivarsia pitkin, jos kämmenet ovat täynnä sikurirouskuja. Nesteen määrän voi myös testata painamalla kynnellä lakin keskeltä.

SIENISIPSIT

Sikurirouskuista ja muista ruokasienistä saa erinomaisia snackseja: sienisipsejä. Uunipellille valitaan suunnilleen saman kokoisia sieniä tai paloitellaan ne kooltaan toisiaan vastaaviksi. Sienten päälle pirskotellaan oliiviöljyä.

Tällä erää meidän sienisipsisatsiin päätyi sikurirouskujen lisäksi herkkutatteja, kantarelleja, leppärouskuja, orakkaita ja suppilovahveroita.

IMG_2142

Öljytyt sienet laitetaan uuniin 225 asteeseen ja annetaan niiden ritistä siellä siihen asti, että sienet näyttävät sopivan käpristyneiltä ja reunoistaan rapsakoilta.

Meillä kävi niin, että suppilovahverot kärtsäsivät hiileksi, mutta kaikki muut sienilajit onnistuivat erinomaisesti. Saattaa olla, että vähän pienempi uunin lämpö olisi järkevämpi vaihtoehto ainakin suppiksille. Täytyy testata ensi kerralla… Tai kertokaa lukijat, miten sipsit onnistuvat teillä!

IMG_2147

Sienten päälle ripotellaan sormisuolaa ja siten ne ovat valmiita tarjottaviksi. Rakastan rapsahtavia reunoja ja syviä sienisiä makuja! Suosikeiksi nousivat sikurirousku, leppärousku ja takuuvarma makukuningas eli herkkutatti.

Tästä sienitasting, olkaat hyvät!

IMG_2148

 

Hortaa arkilautaselle

30 May

Toukokuu on yksi lempikuukausistani, vaikka ja koska se on aina tupattu täyteen menoa ja meininkiä. Mukavaa puuhaa riittää villivihannesten keräilyssä ja kasvimaan laitossa kesäkuntoon.

IMG_0845

Tämä ruoka on syntynyt täysin ex tempore kauppareissun välttämishengessä niistä aineksista, mitä kaapista sattui löytymään. Ohje perustuu pitkälti perinteiselle makaronilaatikolle, mutta se on lähes loputtomiin muunneltavissa. Arkiruokaa parhaimmillaan!

Hortainen papupastalaatikko

1 pussi kuivaa täysjyväpastaa

1 pkt nyhtökauraa (Kunhan tämä tulee laajemmin saataville kauppoihin.)

1 pkt kypsiä papuja (esim. mustapapu)

reilusti villivihanneksia (esim. vuohenputkia, mustikanlehtiä, ketunleipiä, horsmanlehtiä, siankärsämöä, voikukkaa ja erityisesti ryöpättyjä nokkosia)

lipstikkaa (tuoretta tai kuivattua)

1 chili

1 sipuli

2-3 valkosipulinkynttä

1 pkt vuohenjuustoa murusteltuna (tai muuta voimakasmakuista juustoa, esim. feta)

reilu 1 l maitoa

3 kananmunaa

loraus soijakastiketta

mustapippuria

mozzarellaa tai se jääkaapin perältä löytyvä, hiukan kovettunut juustopala

 

Ohje on yksinkertainen: Sekoita kaikki ainekset keskenään isossa, voidellussa uunivuoassa. Pasta menee sekaan kuivana. Kaada munamaito, painele pastaa maidon alle ja ripottele päälle juustoa. Paista uunissa 175 asteessa noin tunnin verran. Paiston lopussa voi kohottaa uunin lämpötilan 200 asteeseen, jotta pintaan tulee nätti rusketus. Paiston jälkeen anna vetäytyä ennen herkuttelua.

IMG_0892

Olen tehnyt tämän ruuan nyt pari kertaa eri villihanneksilla. Toisella kerralla sain sekaan myös maustamatonta nyhtökauraa.

Täytyy sanoa, että horta kesyyntyy kummasti uunissa, joten on turha pelätä syövänsä pihamaan nurmikolta maistuvaa ruokaa. Sen sijaan tämä on saanut kehuja Metsämajan miesväeltä, ja ruoka pyydettiin kokkaamaan uudestaan lyhyen ajan sisällä.

Loppuun vielä kuvat näistä molemmista villeistä makaronilaatikoista. Lootan päälle suosin ketsupin sijaan Sriracha-kastiketta. Se sopii pientä poltetta pelkäämättömille.

Tästä sitten erilaisia variaatioita keksimään!

IMG_0837

IMG_0896

Kuutamolla

28 Jan

Tammikuu 2016 antoi Etelä-Suomessa lyhyen pätkän todellista talvea. Lunta ja pakkasta riitti, mutta harmiksemme vain lyhyeksi aikaa. Sukset kaivettiin esille heti kun niitä oli mahdollista käyttää.

Säätiedotus lupaili täysikuun aikaan pilvettömiä öitä, joten päätimme lähteä kuutamoretkelle.

Päivällä kuu vielä odotti kuusennokassa lähtölaskentaa taivaalle.

20160121-2421

Pakkasyön retkessä tärkeintä on pukea päälle niin monta kerrosta kuin mahtuu. Mutta ei liikaa, sillä hikoaminen kostautuu heti ensimmäisellä tauolla. Vähennä siis vaatetta heti kun liikkuessa alkaa tuntua vähän liiankin lämpimältä.

Minä varauduin kunnolla ja puin päälle niin paljon, että en enää päässyt kyykkyyn.

Mieheni kävi ensin yhtenä yönä Simijärvellä yksin tunnustelemassa kuutamotunnelmaa. Silloin taivaalla näkyi revontuliakin, mikä on aina etelässä riemuvoitto.

20160121-2343

Koska mieheni palasi retkeltään ilman paleltumia, niin minäkin uskalsin lähteä mukaan seuraavana yönä. Revontulet olivat laimentuneet edellisestä yöstä, mutta täysikuu loi täydellisen mystisen tunnelman. Ei mitään ääniä, eikä liiemmin jälkiäkään. Missä kaikki ovat?

20160122-2513

Lähdimme myöhään illalla Fiskarsista samoilemaan Horsmajärvelle, ja kotiin palasimme vasta vähän ennen viittä aamulla. Kummallekaan ei tullut yhtään kylmä, kun pysyi koko ajan pienessä liikkeessä. Lämpötila huiteli 27 pakkasasteessa.

20160122-2467

Jupiter loisti tähdistä kirkkaimpana.

20160121-

Kuun valo oli välillä niin voimakas, että melkein luulin metsässä olevan katulamppuja.

20160121-2374

Kuuma kaakao maistui keskellä yötä näissä maisemissa. Ah, paras kaakao mitä olen koskaan saanut!

20160122-2491

Naparetkeilijät eivät olisi malttaneet palata kotiin tunnelmaa fiilistelemästä, mutta kellonajasta johtuva väsymys pakotti luovuttamaan jossain vaiheessa. Takaisin päin oli paras tarpoa siinä vaiheessa, kun pysyi vielä pystyssä metsän funktionaalisella temppuradalla. Otsalamppuja ei todellakaan tarvittu.

20160122-2550

20160122-2477

20160122-2503

 

Joulutervehdys

24 Dec

20151017-1111

Lempeää, maukasta ja muistorikasta joulua Metsämajan lukijoille!

Siunattua uutta vuotta! Toivottavasti vuodesta 2016 tulee raikkaan metsäisä ja elämyksellinen.

Talven harakkapallo

22 Dec

Muutama vuosi sitten löysin minaitte.net –blogista veikeän harakkapallon ohjeen. Harmikseni huomasin nyt, että kyseistä blogia ei enää löydy. Tästä ohjeesta kuuluu kiitos Minä itte -bloggaajalle!

Onnekseni olin taltioinut aikoinaan printtaamani ohjekaavion. Kissammekin ovat näköjään jossain vaiheessa käyneet ”tarkastamassa” ohjeen, mutta armahtaneet sen verran, että paperista on jäänyt oleelliset osat jäljelle.

Pallo ei ole mielestäni erityisen sidottu jouluun, joten meillä se on esillä talvikoristeena kevään alkuun asti. Jostain syystä tulen aina hyvälle tuulelle, kun näen harakan tarkkailemassa kodin puuhia.

20151212-1230

Pallo saattaa näyttää aloittelijan silmään vaikealta, mutta sitä se ei ole. Itsekin olin aloittelija, kun neuloin oman palloni.

Ohjekuvassa jokainen ruutu edustaa yhtä silmukkaa. Alkuun pääsee luomalla 12 silmukkaa, jotka jakaa 4 sukkapuikolle. Sitten neulotaan sileää neuletta suljettuna ympyränä ohjekuvion mukaan. Tarvitsee osata vain silmukoiden lisäykset ja kavennukset. Harakkakuvion kanssa saa tietysti vähän keskittyä, että muistaa vaihtaa väriä aina oikean silmukan kohdalla.

Pallon täytteeksi sopii erinomaisesti esimerkiksi vaihtoon joutuneen tyynyn sisältö tai koiran rikki repimän pehmolelun vanu.

Tämä pallo valmistuu joutuisasti esimerkiksi joulupyhien raukeina hiljaisina tunteina, kun maha on täynnä herkkuja ja tunnelma on juuri oikea neulomispuuhiin.

20151213-1384

Tähtiä ja lumihiutaleita

14 Dec

Joulun alla on kiva virkata pieniä tähtiä ja lumihiutaleita, joita saa valmiiksi tarvittaessa nopeallakin tahdilla. Metsämajassa tähdet pääsevät kuusenkoristeeksi.

Olen tehnyt tähtiä käyttäen kahta lankaa yhdessä: valkoinen mohairlanka ja hopean värinen ohut lanka. Näin tähtiin tulee kuuran pörröisyyttä ja jään kimalletta.

20151213-1377

Tähtien ohjeet olen jälleen ottanut Eilen tein –blogista. Pointsit blogin selkeydestä ja kannustamisesta käsityöharrastuksen pariin!

Mallina olen käyttänyt kahta eri ohjetta. Tähtiohjeita löytyy netistä varmaan yhtä paljon kuin tähtiä löytyy universumistakin, mutta nämä kaksi ohjetta ovat käypiä myös aloittelijoille.

Valmiit tähdet saa pysymään muodossa, kun kastelee ne melko kylläiseen sokeriveteen ja asettelee makuulle kuivumaan. Kuivuttuaan ne ovat kovettuneet haluttuun muotoon.

Tässä on suorat linkit ohjeisiin:

Lumihiutale
Tähti

20151212-1219

Piiras sanoo poks

27 Nov

Syksyyn kuuluu meillä aina useita sieniretkiä, mutta tänä syksynä jouduimme palaamaan retkiltämme lähes sienittä. Kesällä löytyi kantarellia, mutta syyssieniajan alkaessa sienten kasvu hyytyi täysin.

Retket eivät silti olleet hukkareissuja, sillä missään muualla en koe itseäni niin terveeksi kuin metsässä.

IMG_4004

Yhdellä retkellä koimme yllätyksen. Menimme kartan mukaan vähän kosteikkoiselle alueelle siinä toivossa, että siellä olisi tarpeeksi vettä sienten kasvua varten. Sienten sijaan löysimme valtavasti isoja karpaloita.

IMG_4003

Minua aina ärsyttää, jos sanotaan, että jotain olisi luonnossa ihan niin paljon kuin jaksaa kerätä. Nyt on pakko todeta, että karpaloiden suhteen asia on ollut juurikin näin tänä syksynä. Karpaloiden kerääminen vaan on niin hidasta, että siinä väsähtää ennen kuin haluaisi lopettaa.

Karpalokausi kestää onneksi kevääseen asti, joten niitä voi käydä keräämässä pieniä määriä kerrallaan.

IMG_4032

Tuoreet karpalot ovat veikeitä syötäviä, koska ne poksahtelevat suussa mehevällä tavalla. Väittäisin, että poksahdus parantaa makuelämystä.

Tein hyvin yksinkertaisen karpalopiiraan, jossa makea ja hapan täydentävät toisiaan – kirpeät karpalot kun raikastavat täyteläistä toffeeta. Piiras on melko tuhtia tavaraa, mutta sitä söisi vaikka kuinka paljon. Tämä oli varoitus.

20151101-1192

METSÄMAJAN KARPALOPIIRAS

200 g keksejä (Digestive tai kaurakeksit)
70 g voita
1 tlk kondensoitua maitoa
sopivasti tuoreita karpaloita

Aikaa vievin homma tässä piiraassa on toffeen valmistus. Kondensoidun maidon tölkkiä keitetään kattilassa 3 h. Kannattaa keittää kerralla useampi tölkki, sillä avaamaton tölkki säilyy pitkään oli se sitten keitetty tai ei. Etiketit suosittelen poistamaan kattilasta heti kun ne lähtevät irti, sillä niiden liima tarttuu helposti kattilaan kiinni.

Piiraan pohja valmistetaan murskaamalla keksit ja sekoittamalla niihin sula voi. Massa levitetään tiiviisti irtopohjavuokaan. Laita pohja jähmettymään jääkaappiin ennen seuraavaa vaihetta, jotta se pysyy paikoillaan.

Levitä kondensoidusta maidosta keittämällä syntynyt toffee pohjan päälle ja ripottele toffeen päälle karpaloita niin paljon, että toffee peittyy.

Poks!