Suomuurainmetsästys

10 Elo

Olemme mieheni kanssa suuria luonnonmarjojen ystäviä. Montaa lajia tulee poimittua vuosittain, mutta lakasta olemme saaneet etelän asukkaina vain haaveilla. Välillä olemme etsineet kartan avulla soita, joihin olemme toiveikkaina lähteneet etsimään kullanväristä hohdetta suopursujen seasta. Sato on kuitenkin aina jäänyt vain muutamaan marjaan, jotka on kyllä syöty hyvin ylpeinä saaliista. Tänä kesänä silmiimme osui uutinen, jossa kerrottiin naisen olleen eksyksissä Torronsuolla monta vuorokautta. Hän oli löydettäessä uupunut, mutta selvisi syömällä lakkoja. ”Lakkoja monen päivän ruuaksi? Sinne siis!”

2013-07-20_8562Muutaman päivän päästä pakkasimme rinkat ja lähdimme Aida-koiramme kanssa kohti Torronsuota. Perillä ihastelimme esteettömäksi tehtyä – tosin vähän tökerösti ”invapoluksi” nimettyä – reittiä, jota pitkin suota pääsee kulkemaan pyörätuolilla. Minua ilahdutti ajatus, että vaikka olisin jäänyt pysyvästi pyörätuoliin, pääsisin silti edelleen luonnon keskelle. Nykyisessä onnellisessa tilanteessani pääsin kävelemään syvälle suohon pitkospuiden ulottumattomiin. Suohon ajaneesta uutisesta viisastuneina kuljimme tarkasti kartan ja kompassin avulla. Eihän sitä ihan pelkillä lakoilla kovin montaa päivää jaksaisi… Pitkospuiden varrella lakkatilanne ei ollut kovinkaan lupaava. Yhden raa’an marjan taisimme maistaa. Toivo kannatti pitää yllä, sillä heti painettuamme saappaanvarret syvyyksiin alkoi ”kulta” kimaltaa silmissä.

2013-07-19_8163

Etsimme kansallispuiston ulkopuolelta mäen päällä sijaitsevan näköalaleiripaikan, johon pystytimme teltan. Sitten kuljimme suolla keräämässä marjoja auringonlaskuun asti. Mieliala oli korkealla, koska mielikuvissamme näimme jo ämpäreittäin lakkoja. Eihän niitä kovin nopeasti poimi, mutta parhaimmissa kohdissa marjat olivat hyvin suuria ja meheviä. Palkitsevasti ne siis täyttävät astiat sen verran nopeasti, että keruumotivaatio pysyy yllä. Menihän siinä tunti jos toinenkin, mutta kyllä kannatti!

Suolla käveleminen on hyvin uuvuttavaa, kun jokaisella askeleella jalka pitää ikäänkuin vetää imukupista irti. Toisaalta fysioterapeuttini kannustavat minua jatkuvasti kävelemään mahdollisimman paljon epätasaisella alustalla. Jälkikäteen sainkin palautetta, että takaisin vaan sinne suolle. Aida-koirakin uuvahti nopeasti energisestä luonteestaan huolimatta ja käpertyi tyytyväisenä kerälle marjasangon viereen. Sadetakki piti huolen, ettei koira päässyt kastumaan märkää suota vasten.

2013-07-20_83442013-07-20_8371

Onneksi sää suosi meitä auringonpaisteella, eikä sadetakkia tarvinnut kaivaa sateen takia esille. Kovan tuulen takia takki kyllä puettiin päälle, mutta eipähän ollut ainuttakaan hyttystä riesana. Illalliseksi valmistimme telttaa ympäröivistä haperoista Trangialla maukkaan pastan. Retkieväät ovat erittäin oleellinen osa! Parhaimmillaan ne ovat paikan päällä kerätyistä aineksista valmistettuna. Jotain kannattaa kuitenkin ottaa mukaan varasuunnitelmaksi, jos ei käy kovin hyvä tuuri metsän sesonkituotteiden suhteen.

Auringonlasku aavalla suolla oli todellakin kuvan arvoinen kokemus!

2013-07-19_8209

Yö sujui täydellisen hiljaisuuden ympäröimänä teltassa. Vähän vilu siellä tuli, mutta uni maittoi silti. Aida tosin oli tyytyväinen vasta sen jälkeen, kun pääsi toppatakki päällä pujahtamaan makuupussin sisälle kainalooni.

2013-07-20_8384

Seuraavan päivän käytimme pitkälti ensimmäisenä päivänä opittuun suojumppaan, jossa vuorotellen vedetään jalkoja maasta irti ja kumarrellaan koskettamaan maata. Suopursujen miellyttävä tuoksu loi tunnelmaa, ja aina välillä malttoi pysähtyä ihastelemaan mm. pikkuruisia lihansyöjäkasveja, kihokkeja.

Matkan varrella syttyi ajatus, että minun täytyy hommata itselleni kunnolliset patikointiin soveltuvat saappaat. Päästyämme takaisin pitkospuille kävelin autolle asti sukkasillani, koska molemmat kantapäät oli varustettu isoilla ilmatyynyillä, ”Torronsuon puremilla”. Kunnon varusteet kunniaan! Kotona ei päästy heti lepäämään, sillä urakka oli vielä pahasti kesken. Mutta mikäs siinä on lakkamehua siemaillen säilöä hienoa saalista. Nyt me ainakin tiedämme, mitä teemme ensi kesänä lakka-aikaan.

2013-07-20_85672013-07-21_8584

Advertisements

Yksi vastaus to “Suomuurainmetsästys”

  1. Hipa 11.8.2013 klo 11:26 #

    Vitsi millanen saalis ja mitkä maisemat! Vähän oon kateellinen. Ehkä pikkuapinan voi vuoden päästä raahata jo suolle…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: