Metsämajava

Ensilumipäivänä onnisti, sillä metsän asukit tulivat kanssamme ihmettelemään muuttuvaa maisemaa. Olimme ystävien seurassa liikenteessä sillä ajatuksella, että minä jään kummilapsemme leikkikaveriksi ja mieheni lähtee miesporukalla metsään kamera käsissään. Suunnitelma toimi hyvin. Sain oppia uudet tuulet juuri nyt suosiossa olevista leikeistä ja vietin pitkästä aikaa koko päivän kummilapsen seurassa. Miehet kestivät urhoollisesti ulkoilman pakkasasteet ja toivat illansuussa tuliaisiksi kameran täynnä kuvia päivän tunnelmasta. Ei sillä, ettenkö olisi mieluusti itsekin ollut todistamassa elämää järvellä, mutta välillä täytyy tehdä valintoja. Varsin muistorikas päivä!

Advertisement

Hevosvoimaa

Eläimissä – erityisesti hevosissa – on jotain ihmeellistä, sillä ne tartuttavat minuun suunnattomasti energiaa. Miten esimerkiksi rauhallisesti paikoillaan seisova hevonen onkin niin piristävä seuralainen? Minä olen koukkuuntunut näihin isoihin eläimiin jo pikkutyttönä. Hevoset ovat kulkeneet ajatuksissani ja teoissani kohtuullisen nuoresta iästäni huolimatta jo yli 20 vuoden ajan.

Vuosia sitten omistin aivan upean hevosen. Tämä Suomi-filmien kuningas, Raston Poika, on näiden kuvien hevonen. Kiireinen nuori aikuisuus ja sitä kiireisemmät opinnot pakottivat minut luopumaan hevosestani. Onneksi ymmärsin jo silloin vuosia sitten, että Rasse pääsi erittäin hyvään kotiin. Erityisesti nyt oman vammautumiseni jälkeen ymmärrän, kuinka tärkeässä tehtävässä Rasse on saanut loistaa viime vuodet.

Rasse on terapiahevonen. Ihmisen ei tarvitse olla edes millään tavalla sairas, jotta saa kokea tämän hevosen voimauttavan otteen. Miten Rasse sen tekee? Se on täydellisesti läsnä.

Hevoselle voi jutella päivän tapahtumat – sekä ilot että murheet – ilman minkäänlaista huolta arvostelusta tai suorituspaineista. Tallin ulkopuolisessa elämässä saat tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vaan, mutta hevosen karsinassa olet aina yhtä hyväksytty.

Hevosten seurassa oleskelu ja puuhastelu on minun yksi tehokkaimmista lääkkeistäni. Se tuottaa iloa ja saa sydämen pomppimaan vastarakastuneen lailla. Erityisesti jos hevonen yhdistetään luonnossa liikkumiseen, niin paraneminen/ kuntoutuminen/ eheytyminen/ voimaantuminen (Mitä kaikkia niitä hienoja termejä onkaan?) on väistämätöntä.

 

 

 
Minua helpottaa tieto, että siellä se Rasse odottaa, että tulisin taas piipahtamaan ja kertomaan kuulumisia. Myös se tieto tuo iloa, että Rasse vastaanottaa muitakin elämän murskaamia ihmisiä halaamaan ja tuntemaan suuren suomenhevosen lämmön. Minteli

Huivihihatin

Olen aina pitänyt käsitöistä, mutta kovin aktiivisesti en ole niitä harrastanut. Koulun käsityötunneilla olin niin sanotusti ihan tulessa; tuli neulottua ja ommeltua töitä, joita edelleen ihailen, että minäkö nuo olen muka tehnyt. Käsityötuntien loppumisen myötä loppui koko harrastus, ja siitä eteenpäin aika kului lähinnä nenä kiinni tieteellisessä kirjallisuudessa. Kului vuosi jos toinenkin – itse asiassa kymmenisen vuotta -, eivätkä käsityötaidot enää olleetkaan kovin helposti kaivettavissa esille pään sopukoista. Elämän ei kuulu olla liian helppoa, vaan näidenkin taitojen terästäytymistä varten minun piti monivammautua.

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa maatessani liikuntakyvyttömänä sairaalassa – täysin hoitohenkilökunnan armoilla – sänkyni viereen ilmestyi puikot ja lankakerä. En muistanut neulomisesta mitään. Miten silmukat luodaan? Käsityötarvikkeet tuonut ystäväni auttoi minut alkuun ja äitini piti oppitunnin neulomisen alkeista. En minä sieltä omasta kivun ja uupumuksen maailmastani heti päässyt kärryille neulomisesta, mutta into käsitöihin alkoi taas kyteä päässäni.

Asuessani kuukausitolkulla kuntoutuskeskuksessa tuli eri terapeuttien ohjauksessa opeteltua muutama hyödyllinen ja mieluinen taito, kuten kävely ja neulominen. Toimintaterapeutit huomasivat tarpeeni päästä näpräämään jotain tarkkaa työtä, joten minulle läntättiin eteen iso kasa lankoja. Aloin neuloa luovaa monikäyttöneuletta, jonka voi kietoa ylleen melkein mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Tämä neuleohje on siitä mahtava, että alussa ei tarvitse olla tarkkaa suunnitelmaa, vaan työ etenee luovuuden ohjauksessa langoilla maalaamalla. Neuleen voi tehdä kokonaan helpoilla ohjeilla tai kokeilla väliin vähän haasteellisempaakin kohtaa. Väreiksi tulee tietysti valita omia silmiä parhaiten hivelevä värimaailma.

Lähde sinäkin leikittelemään värien ja muotojen monipuolisuudella! Tätä neuletta rajoittaa vain oman mielikuvituksen ääret.

 

LUOVA MONIKÄYTTÖNEULE eli HUIVIHIHATIN

Idea ohjeeseen on alunperin saatu Anu Harkin luovan neulonnan kurssilta. Kuntoutuskeskukseni toimintaterapeutti on muokannut ohjetta, minä olen muokannut sitä omanlaisekseni ja sinä voit muokata sitä edelleen.

Tee näin:

– Valitse läjä mieleisiäsi lankoja, eri vahvuisia ja laatuisia (noin 6 eri lankakerää)
– Ota 6 mm puikot (tai 7 mm, jos käsialasi on hyvin tiukka)
– Luo 42 silmukkaa (Isommalle ihmiselle tai runsaammista neuleista pitävälle sopii paremmin 56 silmukkaa.)
– Sitten vaan neulotaan
– Neule kannattaa aloittaa paksuhkoilla langoilla, aina oikealla tai helmineuleella
– Mukana voi kuljettaa aina 2 tai jopa 3 eri lankaa

Neulo erilaisia pintoja ja kuvioita, vaihda lankoja lennossa, yhdistele arvaamattomasti! Tässä piilee haaste; pystytkö vapauttamaan pääsi säännönmukaisuudesta ja neulomaan intuitiolla?

– Neulo, kunnes työ on n. 150 cm pitkä
– Päättele silmukat löyhästi
– Päättele retkottavat langanpäät
– Pingota työ esim. patjaan nuppineuoilla, kostuta reilusti suihkepullolla ja anna kuivua pingotettuna
– Voit halutessasi siistiä reunat virkkaamalla kiinteitä silmukoita koko työn ympäri
– Virkkaa napinlävet ja ompele napit (Kolme nappia kumpaankin reunaan työtä riittää hyvin.)
Nappien avulla neuleen saa pysymään yllä monessa eri asetelmassa.

Kokeile:

– kauluriksi
– liiviksi
– nutuksi
– hameeksi
– pipohuiviksi
– hihattimeksi
– huiviksi
– ihan miksi vaan

ESIMERKKEJÄ KÄYTETTÄVISTÄ PINTANEULEISTA JA KUVIOISTA

Aina oikein:
Neulo oikein oikealla ja nurjalla

Helmineule:
Neulo 1 krs *1o, 1n* ja seuraavat kerrokset oikeat nurin ja nurjat oikein

Reikäpitsi:
Reunasilmukan jälkeen neulo *langankierto, 2s oikein yhteen* ja reunasilmukka oikein. Nurjalla kaikki silmukat nurin. Neulo pari välikerrosta (oikein oikealla ja nurin nurjalla) ja sitten taas reikärivi. (Vinkki! Reikäisemmän pitsin saat, kun neulot reikärivin jokaisella oikealla kerroksella.)

Aaltopitsi:
Kuvion mallikerta on 36 tai 54 silmukkaa. Neulo ylijäävillä molemmissa reunoissa aina oikeaa. Esimerkiksi jos sinulla on 42 silmukkaa, neulo molemmissa reunoissa 3 silmukalla ainaoikeaa ja keskimmäisillä 36 silmukalla aaltopitsiä (3+36+3=42).
1 krs: 3 x (2s oik yhteen), 6 x (neulo 1s, langankierto), 6 x (2s oik yhteen), 6 x (neulo 1s, langankierto), 3 x (2 oik yhteen)
(56 silmukalla neulo väliin kolmannet langankierrot ja 2o yhteen)
2 krs: Nurjalla neulo kaikki silmukat oikein
3 krs: Oikealla neulo kaikki silmukat oikein
4 krs: Nurjalla neulo kaikki silmukat nurin
Toista kerroksia 1-4.

Pompulat:
Neulo pohjalle pari kerrosta sileää, eli oikealla oikein ja nurjalla nurin. Neulo sitten oikealla 5 silmukkaa oikein, neulo seuraava silmukka 5 krt vuorotellen edestä ja takaa. Laita kaikki 5 neulottua silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo kaikki oikein yhteen. Neulo 5 silmukkaa oikein ja toista nyppy. Neulo nurjalla nurjaa. Toista nypyt joka 4. krs.

Ruudut:
Neulo *3o, 3n* 3 krs, vaihda sitten *3n, 3o* 3 krs. Jatka näin kunnes ruutupohjaa on tarpeeksi. (Vinkki! Ruutupohjalla voit myös vaihtaa väriä, kun neulot kaikki nurjat eri värillä kuin oikeat.)

Tässä on vain muutama esimerkki mahdollisuuksista, joilla neuleen pintaa saa elävöitettyä. Jos tässä ei ole tarpeeksi ohjeita, niin lisämalleja saa minulta pyytämällä. Neulemallit eivät onneksi lopu tästä maailmasta ihan heti kesken.

Marraskuista marjastusta

Kesä on ohi ja syksy jyllää ankeimmillaan, joten metsään ei kannata enää lähteä. Vai miten se menikään? Metsässähän on satokausi vielä pahasti kesken! Karpalot odottavat meitä karunkauniilla suolla. Ne ovat nyt saaneet pakkasenpureman, joten maku alkaa olla täydellisimmillään sopivasti makeutuneena. Jäisiä karpaloita kuumalla kinuskikastikkeella, nammmmmm….

Marjasesonki ei rajoitu tällä hetkellä vain karpaloihin. Onko kukaan huomannut, kuinka kaunis havupuu metsissämme kasvaa? Oksan alapuolelta tarkasteltuna havunneulasten eri vihreän sävyt tulevat esille. Hyvin kaunis väritys!

Tämä puu on yleensä pensasmaisena kasvava, parhaimmillaan ikivanhaksi (tuhatvuotiseksi) elävä suomalaisen identiteetin kuvastaja eli kataja. Katajainen kansa on sitkeä kuin katajan oksa, joka ei katkea sitten millään, vaikka kuinka taivuttaisi.

Katajanmarja on itse asiassa käpy, joka soveltuu mausteeksi. Raakana käpy on vihreä ja kypsänä sinertävän tumma ja marjaisa. Katajan oksassa on samaan aikaan eri kypsyysvaiheessa olevia käpyjä, koska kypsyminen kestää muutaman vuoden. Sen takia tätä ”marjastusta” voi harrastaa vaikka vuoden ympäri, mutta parhaimmillaan sesonki on syksyllä. Marjamaisten käpyjen kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin toisin kuin tavallisten käpyjen kerääminen puista ilman maanomistajan lupaa.

Katajanmarjaa on perinteisesti käytetty kansanlääkinnässä. Kohtuus käytössä on muistettava, eikä sitä suositella raskaana oleville tai munuaissairauksista kärsiville. Muille se toimii erinomaisena metsäistä aromia ruokiin antavana mausteena. Käyttökohteita löytyy esimerkiksi marjaherkuista ja riistaruuista.

Taas olen inspiroitunut lehdestä löytämästäni reseptistä. Kauneus & Terveys -lehti tarjosi erinomaisia ohjeita syysmarjojen käyttöön. Erityisesti ihastuin puolukkaohjeeseen, jossa käytetään katajanmarjaa. Ohjetta hieman muuntelemalla (kuinkas muutenkaan) olen löytänyt uuden herkun, joka tulee varmasti kuulumaan vakiona joka syksyyni. Hyviä ystäviä, laadukkaita juustoja, marjasadosta itse valmistettuja lisukkeita juustoille, rapeaa leipää, hiukan punaviiniä, kynttilänvaloa ja rentoa musiikkia; niistä on hyvät ja ikimuistoiset syysillat tehty.

KATAJAINEN PUOLUKKAHYYTELÖ

0,5 l puolukoita (Pakastemarjat käyvät vallan mainiosti!)
0,5 l vettä
1 vaniljatanko
vajaa 1 rkl katajanmarjoja
n. 3 dl hillosokeria

Mitta kevyesti murskatut puolukat ja vesi kattilaan. Keitä noin tunti.

Siivilöi mehu huolellisesti harsokankaan tai suodatinpussin läpi ja kaada takaisin kattilaan. Lisää vaniljatanko ja katajanmarjat. Katajanmarjat kannattaa laittaa sekaan esimerkiksi teesiivilän sisässä, jotta marjat – tai siis kävyt – on helpompi lopuksi noukkia pois. Kiehauta ja hauduta kannen alla noin 20 minuuttia.

Lisää sokeri ja keitä vielä 20 minuuttia. Maista makeutta ja lisää sokerin määrää halutessasi. Kuori pinnalle mahdollisesti syntynyt vaahto ja poista vaniljatanko ja katajanmarjat.

Purkita puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Tämä määrä mahtuu pariin maltillisen kokoiseen hillopurkkiin.

Säilytä jääkaapissa. Hyytelö säilyy ainakin vuoden. Tai siis seuraavaan ystävien kanssa vietettyyn juustoiltaan asti.