Metsäkeitto

Monta päivää jatkuneen yltäkylläisen jouluherkuttelun vastapainoksi kaipaan kevyttä ja terveellistä, mutta silti maukasta ruokaa. Kehitin keiton, johon tulee paljon säilöttyjä metsän antimia. Meillä nämä ovat niitä aineksia, joita löytyy aina kaapista. Keitto on arki-illan pelastus, kun ei jaksa lähteä kauppaan. Luonnollisesti ateria kasvattaa suosiotaan, jos lisukkeeksi sattuu vielä löytymään uunituoretta leipää.

Osa keiton aineksista saattaa tuntua äkkiseltään aika eksoottisilta ja vaikeasti saatavilta. Kunhan kevät koittaa, niin Metsämajassa lähdetään keräämään villivihanneksia ja kylvetään kasvimaa kukoistamaan. Silloin on hyvä aika aloittaa ennakkoluuloton metsän antimien maistelu ja suosikkien keruu säilöntää varten. Jos kaapeistasi ei satu nyt löytymään nokkosta tai siankärsämöä, niin korvaa ne tänä talvena rohkeasti muilla yrteillä tai jätä kokonaan pois.

Belugalinssit, lipstikka ja suppilovahverot antavat kaikki kolme keittoon hyvin täyteläisiä umamin aromeja. Muutkin linssit toki käyvät, mutta suosittelen tutustumaan belugalinsseihin, sillä niistä on tullut minulle ehdoton suosikki. Näitä herkkulinssejä löytyy ainakin Ruohonjuuresta. Lipstikka on puutarhassa helposti kukoistava maustekasvi, joka korvaa liemikuutiot ja fondit. Kun käytin lipstikkaa ensimmäistä kertaa ruuanlaitossa, mieheni luuli minun laittaneen ruokaan lihafondia. Meillä lipstikkaa on säilötty kuivattuna jauheena kesällä kasvimaalta kerätyistä lehdistä, mutta sitä löytää tuoreena ympäri vuoden ruokakaupoista, joissa on laajat yrttivalikoimat.

METSÄKEITTO

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 chili (Kaupan miedot chilit ovat tähän hyviä. Meillä keittoon menee oman ikkunalaudan kasvateista yksi Lemon drop.)
rypsiöljyä
3 dl belugalinssejä
pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita
2 porkkanaa
1 pieni purkki tomaattipyrettä
nokkosta
siankärsämöä
lipstikkaa
timjamia
mustapippuria
suolaa

Pilko sipulit ja chili ja kuullota niitä kattilan pohjassa rypsiöljyn kanssa. Älä ruskista. Kaada kattilaan reilusti vettä ja keitä kiehuvaksi. Lisää linssit ja hiukan murennetut suppilovahverot. Linssejä tulee keittää noin puoli tuntia. Lisää sekaan porkkanakuutiot 15-10 minuuttia ennen keittoajan loppumista. Puolen tunnin kohdalla sekoita keittoon loput ainekset. Yrttejä ja mausteita kannattaa lisätä välillä maistellen, jolloin niiden oikea määrä selviää suutuntumalla. Keitto on parhaimmillaan hiukan jäähtyneenä. Pieni nokare smetanaa keiton pinnalla ei taatusti pilaa annosta.

Advertisement

Joulutunnelmaa

Metsämaja toivottaa jouluun iloa, onnea ja leikkimielisyyttä sekä siunausta vuoteen 2014!

Apina-amigurumi ja kaverit

Hyppäykseni amigurumien maailmaan lähti siitä, kun ystäville syntyi vähän aikaa sitten vauvoja melkoista tahtia. Mietin kovasti, mitä voisin tehdä omin kätösin lahjaksi pikkuisille. Eräs suosikkiblogeistani auttoi asiassa eteenpäin, sillä löysin ohjeen, jolla saisin taatusti toteuttaa valtavaa näpräystarvettani.

Suosittelen tutustumaan Eilen tein-blogiin, sillä harvassa blogissa on niin hyvin käsityöohjeet esillä. Olen tehnyt jo useamman käsityön kyseisen blogin inspiroimana. Jännityksellä odotan, mitä ohjeita saan jatkossa nähdä sitä kautta.

Ensimmäinen Apina-amigurumi-tuttinauha syntyi mökillä luonnon rauhassa. Kuinka virkistävää onkaan luoda sormillaan ilman kiirettä samalla luonnon ääniä kuunnellen.

Sitten niitä amigurumeja alkoi ilmestyä tähän maailmaan samaan tahtiin kuin ystävät kohtasivat elämässään onnellisia perhetapahtumia. Kaikista pikkuisista lankaeläimistä tuli tuttinauhoja, joiden tehtävä on pitää vauvan omaisuus menossa mukana.

Tuntuma amigurumien virkaamiseen vahvistui vietettyäni aikaa apinoiden näpräämisen parissa. Pian syntyi myös sisilisko ja kissoja Eilen tein-blogin ohjetta soveltamalla.

Täytyy myöntää, että näin pikkutarkka virkkaaminen vaatii vähän kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä. Hyvä puoli on siinä, että onnistumiset ja virheet huomaa nopeasti, koska työ kokonaisuudessaan on niin pieni. Et siis pysty käyttämään koko päivää virkkaamiseen ihan vain huomataksesi, että se meni väärin. Sen sijaan eri muotojen kokeilu käy nopeasti, joten jokaisesta amigurumista voi tulla pienellä vaivalla omanlaisensa yksilö.

Hiukan harmittaa, ettei minulla ole kuvia kaikista virkkaamistani pikkuelukoista. Toivottavasti ne ovat osanneet toimia tehtävissään tutin vartijoina ja pienten ihmisten viihdyttäjinä. Mikähän eläin langoista muodostuisi seuraavaksi?