Talven maisemia

Metsämajassa odotellaan malttamattomina, että Etelä-Suomeen sataisi lunta hiihtolatujen verran. Onneksi lunta on saatu edes sen verran, että metsään tulee lähdettyä upeiden maisemien takia.

Kuuraisat oksat ja hento puuterilumi kimaltelevat auringossa sadunhohtoisesti.

Nyt parhaillaan taivaalla tupruttaa lupaavasti, joten elämme toivossa, että hyvin pian pääsemme talviurheilun makuun metsän hiljaisuudessa.

Tähän asti olemme metsäretkillämme saaneet silmien ilon lisäksi nauttia nuotiopaikalla valmistetusta pannukahvista. Rehellisesti sanottuna se on ollut edellytys myös hypotermian ehkäisyyn… On ainakin tullut todistettua, että ilman kunnon varusteita ei ole asiaa talvisille metsävaelluksille. Mutta niitä varusteita on täällä pohjolassa helposti saatavilla, joten tekosyitä kuukausien mittaiseen sisätiloissa lymyämiseen ei helpolla hyväksytä.

Pehmoiset pumpulipallerot puiden oksilla hoitavat kirpakan pakkasen puremia. Kylmyys unohtuu, kun samoilee näissä maisemissa.

Kuka sanoi, että kylmyyden ja talven värit rajoittuvat siniseen ja valkoiseen?

Advertisement

Hamppurilainen

Viime kesänä minut saattoi löytää hamppupellolta, jossa ylpeänä ja täysin avoimesti hoidin hamppuviljelmiäni. Kyseessä oli toki kuituhamppu, josta marttamaisuuteen taipuvat ihmiset saavat huomattavasti suuremman ilon kuin päihteiden perässä juoksijat. Hamppukuidun hyödyntäminen kankaan valmistuksessa ei ole vielä hallussa näissä hyppysissä, mutta superfoodeihin luokitellut hampunsiemenet ovat nousseet meillä herkkuruuan asemaan.

Hampunsiemenet ovat varsin maukkaita, kun niitä paahtaa ensin kuumalla pannulla. Esimerkiksi kasvispihveihin ne tuovat rutkasti ravinteita ja rakennetta maun lisäksi. Siemeniä saa ostettua ainakin Ruohonjuuresta.

Meillä tykätään kasata sämpylän väliin kasvispihvejä, guacamolea, voimakasta juustoa, chiliä ja salaattia. Näin saadaan aikaiseksi hamppurilainen, jolla kelpaa herkutella.

HAMPPUPIHVIT

2 dl hampunsiemeniä
purkki kermaviiliä tai maitorahkaa (rahkaa saattaa mennä reilu purkillinen)
n. 2–3 palsternakkaa (n. 250 g)
2 kananmunaa
4 rkl jauhoja (esim. tattarijauhoja)
1 tl paprikajauhetta
1 rkl hunajaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria
lipstikkaa, timjamia tai muuta yrttiä (kuivattuna tai tuoreena)

Paahda hampunsiemeniä pannulla ilman rasvaa muutama minuutti. Liesi saa olla aika kuumalla, sekoittele välillä. Siemenet saavat hiukan ottaa väriä ja keittiöön leviää paahteinen tuoksu. Anna jäähtyä hetki.

Jauha siemenet sauvasekoittimella rouheeksi.

Raasta palsternakat ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Jos taikinasta tulee liian paksua, voit lisätä joukkoon hieman jotakin maitotuotetta tai vettä.

Laita pannuun pieni nokare voita ja loraus oliivi- tai rypsiöljyä. Lusikoi pannuun reilu ruokalusikallinen taikinaa ja painele sämpylän kokoiseksi pihviksi. Paista keskilämmöllä muutama minuutti per puoli. Taikinasta tulee 10–20 pihviä.

Ohjetta voi huoletta muokata kaapeista sillä hetkellä löytyvien ainesosien mukaan. Esimerkiksi murskatut pähkinät tai kikherneet sopivat hyvin sekaan. Palsternakan voi korvata porkkanalla tai jollain muulla juureksella.

GUACAMOLE

3 kypsää avokadoa
valkosipulinkynsi (ehkä useampikin)
pieni sipuli
tomaatti
1/2 (– 1) limetin mehu
puoli kimppua korianteria varsineen
noin 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä
(chiliöljyä tai tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna)

Halkaise avocadot ja kaavi lihat kulhoon. Muussaa haarukalla, massan ei tarvitse olla tasaista. Purista limemehu joukkoon ja sekoita.

Silppua sipuli ja pilko tomaatti pieniksi paloiksi (halutessasi voit poistaa tomaatista siemenet). Saksi korianteri varsineen ja purista valkosipuli sekaan. Rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa. Lisää oliiviöljyä ja halutessasi chiliä, sekoita. Tarkista maku. Parhaimmillaan guacamole on tekeydyttyään pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua.

Guacamole säilyy päivän–pari jääkaapissa ja värikään ei tummu, kun puristat aterian päätteeksi pinnalle tilkan limemehua.

Heijastuksia

Pikkulinnut ovat laulaneet, että osa lukijoista ajattelee Metsämajan valokuvien käyvän läpi suuria muokkaus- tai suorastaan manipulaatiotoimenpiteitä. Tämä erehdys täytyy hetimiten oikaista! Kuvat kertovat aidosti sitä, mitä luonto meille näyttää. Asiat vain muuttavat näkökulmaansa sen mukaan, miltä kantilta niitä katselee.

Kameran takana seisoo – ja välillä makaa, ryömii tai kyykkii – mieheni, joka toki käsittelee kuvia ennen julkaisua. Kuvia rajataan ja valotuksia säädetään. Tavoitteena on aina saada kuva näyttämään mahdollisimman paljon siltä, millaisena tilanne näyttäytyi luonnossa.

Näissä kuvissa näkyy, kuinka luonto peilailee itseään rauhallisina kesäpäivinä. Mutta mikä on varsinaista kohdetta ja mikä heijastusta?

Metsämaja on uuden vuoden kunniaksi saanut oman sivun Facebook:iin. Sitä kautta voi seurata uusien julkaisujen ilmestymistä. www.facebook.com/metsamaja

Kerrottakoon vielä vinkkinä, että useiden blogien yhtäaikainen seuraaminen on helpointa syötteenlukijan avulla.

Toivomme Metsämajassa, että vuosi 2014 on täynnä entistä sykähdyttävämpiä luontokokemuksia, puhtaita ja mieluisiin makumuistoihin jääviä ruokia sekä innostavia flow-tilaan vieviä harrastuksia. Jännityksellä jäämme seuraamaan, mistä kaikesta saamme olla osallisina tänä vuonna!