Puutarhasesonki alkaa jo näin talvella, sillä nyt on aika kylvää chilien siemenet. Minä innostuin chileistä monta vuotta sitten, kun opiskelukaverini maistatti valmistamiaan chiliherkkuja luentotauolla. Hän antoi minulle joitain siemeniä, jotta pääsin itsekin alkuun tässä harrastuksessa. Ensimmäinen kasvattamani lajike on Lemon drop. Kyseinen lajike on herkullinen maultaan, sopiva tulisuudeltaan moneen ruokaan ja palkitsevan vaatimaton kasvatettava. Tämä samainen chilipuska kasvaa edelleen ikkunalaudallani. Se on ollut vuosikausia uskollinen ystävä, joka on pitänyt meidät tulisten patojen äärellä vuodet ympäri.
Eihän tämä harrastus yhteen puskaan jäänyt, vaan sittemmin tilasin FataliiSeeds.netistä useiden eri lajikkeiden siemeniä. Lisäksi blogimaailma on tarjonnut mukavan tuttavuuden chilivaarista, joka erittäin ystävällisesti lähetti minulle postissa pienen siemenerän.
Nyt niitä puskia kasvaa ikkunalaudallamme tasaiseen tahtiin noin 15 ruukussa monen eri poltteen nälkään. Muutamat ystävämme ovat myös saaneet lahjaksi näitä kasvattejamme, jotka ovat sitten vaihtelevilla menestyksillä levittäneet chilisanomaa uusissa kodeissaan.
Meillä chilit kasvavat perinteisesti mullassa. Tiedän kyllä, että huikean paljon suurempaan satoon pääsisimme vesiviljelyllä. Aavistuksen kateellisena katselen chilimaailmaan minut tutustuttaneen opiskelukaverini – nykyisen ystäväni – valtavia chilipuita, joiden sadolla voisi käydä puolet kaupungista tyrmäävään tuliseen taisteluun. Lienee sanomattakin selvää, että hän harrastaa vesiviljelyä. Muutenkin hänen harrastuksensa on selvästi tieteellisemmällä tasolla kuin minun ikkunalautapuutarhani. Minä tyydyn ihailemaan sivusta tätä menestystä, sillä saattaisin suorastaan stressaantua, jos en saisi käytettyä kaikkea chilieni kasvattamaa satoa. Lisäksi kauniit ruukut palvelevat paremmin esteettistä silmääni kuin isot vesiviljelylaarit.
Ystäväni harrastuksen seuraaminen on erityisen palkitsevaa niinä hetkinä, kun saan maistiaisia itselleni vieraista lajikkeista. 😉
Mihin niitä chilejä sitten saa käytettyä? Alkuun niitä kuluukin vain vähän, mutta kunhan suu alkaa jäädä koukkuun tuliseen tunteeseen, niin lähes joka ruokaan humpsahtaa chili jos toinenkin. Chilejä löytyy meillä kuivattuna ja pakkasessa talven pimeimpiä kuukausia varten. Kesällä saadusta suuremmasta sadosta olemme tehneet chilihilloa, jota kuluu esimerkiksi grilliruokien seurana. Chilihilloreseptejä löytyy moneen makuun googlettamalla. Jälkiruuankaan ei tarvitse jäädä ilman poltetta, sillä chili ja suklaa ovat hittiyhdistelmä.
Ihan ilman tappiollisia hetkiä ei ole tämä harrastus kulkenut. Chilien riesana on helposti erilaisia öttimönkiäisiä, joista ansarijauhiaiset ovat löytäneet meidän ikkunalaudan. Niitä vastaan on välillä jouduttu taistelemaan ahkerasti. Chilipuskia on kylvetetty lukuisia kertoja mäntysuopaliuoksessa, mutta se ei ole riittänyt koko kolonisaation tuhoon. Viime kesän päätteeksi aloimme olla jo melko epätoivoisia, joten otimme kovat aseet käyttöön. Revimme kaikista chilipuskistamme kaikki lehdet pois. Oksatkin leikkasimme ihan lyhyiksi. Nyt harmittaa, ettemme ottaneet yhtään valokuvaa tästä surullisesta, arkirealistisesta näkymästä: ikkunalauta täynnä ruukkuja, joista jokaisesta törröttää lyhyt kepukka.
Asioilla on onneksi tapana järjestyä, sillä tämäkään epätoivon teko ei suinkaan ollut chiliviljelmän loppu. Sen sijaan pääsimme eroon ansarijauhiaisista ja chilit kasvattivat loppusyksyä vasten keväänvihreän kasvuston lehtiä ja uusia oksia. Nyt talvella traumakokemuksesta toipuvat kasvattimme ovat kukkineet kauniisti, joten toivottavasti pääsemme pian taas nauttimaan tuoreesta sadosta.
Päivä pitenee ja puutarhaharrastus herää talvihorroksesta. Innostavaa!
Metsämaja 