Kevään hehkua

Tänä vuonna saamme nauttia luonnon talviunien päättymisestä niin aikaisin, että minun on vaikea muistaa meidän elävän vasta huhtikuuta. Pääsiäisenä lähdimme mieheni ja koiramme kanssa samoilemaan päiväksi Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle. Vastassa oli paljon enemmän elämää kuin osasin odottaa. Kevät on jo pitkällä!

Heti ensimetreillä meitä tervehti sukkela sammakko, joka vartioi kutukatrastaan.

Kovin montaa askelta ei tarvinnut kävellä Meiko-järven rantaviivaa, kun vastaan tuli runsain ikinä kohtaamamme sinivuokkomeri. Sinivuokkoja oli lähes kaikkialla monen kilometrin matkalla. Toki muutama valkovuokkokin kurkotti kohti aurinkoa, mutta ne jäivät vähemmistöön sinisyyden keskellä.

Kohtahan täällä on kesä!

Onneksi pääkaupunkiseudun kupeessakin pääsee istuskelemaan tällaisissa maisemissa auringon lämmössä eväsleipä ja kahvikuppi kädessä.

Metsästä löytyi myös sellaisia kukkia, joita emme tunnistaneet. Osaisiko joku lukijoista sivistää meitä, mikä kasvi mahtaa olla kyseessä alla olevassa kuvassa? Nämä pinkit, polvenkorkuiset pensaat toivat mieleeni Suomen metsien version kirsikankukkasesongista.

Silloin ymmärtää olevansa rauhallisessa ympäristössä, kun kuulee muurahaiskeon kuhinan. Toiset ne työskentelevät minkä ehtivät, mutta minä vain seuraan ja lataan akkujani.

Mitä kuuluu leppäkertun kevätpuuhiin?

Hyvin pian metsäretkiini sisältyy muutakin kuin luonnon ihastelua. Villivihannesaika on alkamaisillaan, joten Metsämajassa päästään taas herkuttelemaan.

Advertisement

Maisemia maalaten

Kuvataide on vanha harrastukseni, jonka parissa vietin paljon aikaa erityisesti lapsena. Piirtäminen ja maalaaminen vaihtuivat käsitöihin, jotka nekin pian vaihtuivat pelkkään opiskeluun. Vammautumisen jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus ja ymmärrys palata niiden harrastusten pariin, jotka ovat erityisen nautinnollisia. Jos en harrastaisi niitä nyt, niin milloin sitten?

Muistan elävästi hetken, kun istuin jännityksestä tärisevä sivellin kädessä ja tuijotin tyhjää paperia. Valkoisen paperin kauhu valtasi minut. En tiennyt yhtään, millaista jälkeä käteni tuottaisi, sillä en ollut piirtänyt tai maalannut melkein kertaakaan noin 15 vuoteen.

Nyt tästä jännittyneestä hetkestä on reilu vuosi aikaa. Onneksi uskalsin aloittaa, sillä maalaaminen on seurannut minua koko vuoden. Harrastus on tuonut lukuisia mukaansa imaisevia flow-hetkiä, jolloin maailmassa ei ole ollut mitään muuta kuin minä ja kuva, joka siirtyy pikkuhiljaa päästäni maalauspohjalle. Lisäksi olen päässyt tutustumaan moniin saman harrastuksen parissa viihtyviin mukaviin ihmisiin. Kuvataiteen maailma on palannut elämääni entistä monipuolisempana.

Minulle erityisen innostavaa ja suorastaan terapeuttista on maalata luontomaisemia. Näiden maalaushetkien äärellä pääsen Suomen järviluonnon kesäyön tunnelmalliseen rauhaan. Vaikka ulkona odottaa pimeä syksy, maalatessa olen juhannusyön hiljaisuudessa.

Kevään myötä olen malttamattomana odottanut raikkaita kesäaamuja, jolloin usva vielä ympäröi järvimaiseman, mutta valo tulvii puuston takaa. Linnut laulavat monipuolista konserttiaan ja ilmassa tuoksuu puhdas luonto. Kuinka virkistäviä ne hetket ovatkaan!

Näiden kahden taulun tekniikka on öljy kankaalle. Ensi kesänä maalit ja siveltimet seuraavat mukanani metsäretkille. En malttaisi odottaa!