Metsomaja

7 touko

Mitä metsästä kannattaa etsiä keväällä? Esimerkiksi neulastäyteisiä pökäleitä. Ne kertovat näyttävän metsäkanalinnun, metson, läsnäolosta lähistöllä. Meidän perheessä pökäleiden etsintä alkaa varhaiskeväällä, kun lunta on vielä maassa. Enpä olisi tätä vielä vähän aikaa sitten uskonut, mutta olen nyt oppinut analysoimaan metson pökäleiden tuoreutta ja todennäköisyyttä törmätä tähän neulasten napsijaan.

metsamaja-14589

Mieheni on innostunut valokuvaamaan metson soidinmenoja. Hän viettää keväisin lukuisia öitä metsässä teltassa maan vielä hohkaessa jäätävää koleutta makuualustan läpi. Pienet epämukavuudet unohtuvat nopeasti, kun kameran etsimeen pärähtää elinvoimaa uhkuva koirasmetso valmiina näyttämään maailmalle, kuka on ukoista ukoin. Tarinat näistä tapahtumarikkaista metsäöistä saivat minutkin lähtemään pakkasyöksi telttailemaan.

metsamaja-8053

Tällä retkellä tarkoituksenamme oli pysyä mahdollisimman huomaamattomina. Teltta pystytettiin ja naamioitiin hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. ”Ei täällä ole ketään. Tulkaa vain metsot rauhassa mittelöimään.”

Makuupussin lämmössä makoillessa hämärän jo laskeuduttua metsän hiljaisuuden rikkoi hämmentävän kuuluva rysähdys. Metso saapui nukkumapuuhunsa. Iltapala sille tarjottiin maiskuttelevien äänten perusteella samaisen puun neulasista. Kummaa kovaäänistä rykimistä ja napsauttelua kuunnellessa en voinut olla pohtimatta, onko metsä sittenkään mikään hiljaisuuden tyyssija. Metson meuhkaamisen seasta erottui lehtokurpan kurnutusta ja sirahduksia sekä laulurastaan tarinointia.

Meteliä jatkui tovi, kunnes metso mitä ilmeisimmin nukahti keräämään voimia aamun tuleviin haasteisiin. Itsekin nukahtamaisillamme havahduimme teltan vierestä kuuluviin kävelyääniin. Tämä ei ollut saappaiden, vaan sorkkien lompsetta. Arvasimme heti, että kyseessä oli hirviseurue, joiden papanoita olimme potkineet sivummalle telttaa pystyttäessämme. Hirvet eivät näköjään poikenneet rutiinireitistään, vaikka maahan oli ilmestynyt jotain ylimääräistä. Ei meitä sentään tultu sen lähemmin tutkimaan.

Yön vietin ajatellen, että onpa minulla tässä hyvät olosuhteet. Ei paleltanut yhtään pakkasesta huolimatta ja makuualusta oli mukavan pehmeä. Lisäksi sopivasti metsittynyt mieheni tuntui nukkuvan autuaammin kuin kotona. Minä vain en nukkunut. Taisin olla liian innoissani siitä, että tiesin metson kököttävän telttamme vieressä olevassa puussa. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun olin näin lähellä metsoa.

Ei minun kovin montaa tuntia tarvinnut makoilla ja pohtia syntyjä syviä, sillä jo aamuyöstä alkoi tapahtua. Vähintään kolmen metson näppäilyjä, kumeita kulauksia, hiovia ääniä ja hyppyjen ryskettä kuului useasta suunnasta. Kauempaa kantautui teerien pulputusta. Siellä taisi olla samat jutut mielessä kuin metsoilla. Peipon pirtsakka aamusoitto kertoi, että pian on aika nousta. Ääniskaala oli monipuolinen ja täysin mahdoton kuvailla pelkästään sanoilla. Oli siinä luontokuunnelmaa kerrakseen!

Pieni harmistuneisuus alkoi nostella päätään, kun runsaista äänistä huolimatta emme nähneet mitään. Jaksoimme pitää toivoa yllä muutaman tunnin ajan, mutta lopulta oli todettava, että arpaonni teltan suuntauksen suhteen ei tällä kertaa osunut meidän kohdalle. Metsot pysyivät teltan sivustalla. Vähälumisen talven takia soidinpaikkaa oli ollut vaikea tarkentaa täsmällisesti.

Aamulla torkuimme vielä hetken äänten hiljennyttyä. Tässä vaiheessa minäkin nukahdin, sillä ymmärsin shown olevan ohi tältä erää. Kirkas aamuaurinko oli tehokas herättäjä vajaista unista huolimatta.

Teltasta sai myöhemmin aamulla nousta ylös häiritsemättä metsän elämää sen suuremmin, joten pakkasimme tavaramme ja lähdimme patikoimaan korkeammalle kalliolle aamiaiselle. Matkalla taisimme sittenkin yllättää jonkun, sillä valtavan suuri metso lensi siivet paukkuen aivan edestämme. ”Näinpäs sinut sittenkin!”

Jotta Metsämajan metsomaja ei olisi visuaaliselta anniltaan pelkästään metson pökäleisiin rajoittuva, sain mieheltäni luvan julkaista pari otosta hänen aikaisempien retkiensä kuvasadosta. Nämä kuvat varmistivat sen, että tahdon itsekin päästä seuraamaan metsojen vakuuttelua siitä, kuka olisi paras kumppani koppeloille. Tämä retki antoi minulle paljon, mutta metsä on edelleen täynnä täydentäviä kokemuksia odottamassa noutajaansa. Ei tässä jännät jutut lopu kesken.

metsamaja-5849

metsamaja-5922

Mainokset

2 vastausta to “Metsomaja”

  1. Keskeneräinen 8.5.2014 klo 18:45 #

    Upeita kuvia ja upea myös kuvaton retki! Ihan tuntui kuin itse olisi ollut teltassa, kun kerroit siitä niin elävästi.

    • Metsämaja 8.5.2014 klo 19:10 #

      Kiitos! Halusin yrittää tuoda sanoilla ilmi edes pienen palan siitä, mitä koimme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: