Sesonkisalaatti

Glorian ruoka&viini 4/2014 inspiroi valmistamaan ruokaisan vegesalaatin, joka taipuu sesongin mukaan. Metsämajassa siitä on tehty tähän mennessä kaksi erilaista versiota, joista molemmat maistuivat viimeistä murusta myöten.

Salaatti muodostuu vakiona pysyvästä pohjasta, johon voi lisätä tai olla lisäämättä melkein mitä tahansa. Suosittelen vilkaisemaan lähistön luontomaisemia, kun alat tehdä salaattia. Villivihannekset, marjat ja sienet hinkuvat kaikki pääsyä lautasellesi.

SALAATTIPOHJA (4 annosta)

2 dl kvinoaa
3 dl kasvislientä
1–2 valkoinen tai vihreä kukkakaali
3 rkl öljyä
muutama timjaminoksa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
200 g vuohenjuustoa
2 dl paahdettuja (ja suolattuja) macadamia-pähkinöitä
6 dl salaattia, esim. rucolaa tai vuonankaalia

KASTIKE

3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl juoksevaa hunajaa
1/2 tl (sormi)suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

SESONKILISÄ

tuoreina versoina löytyviä, ilman ryöppäystä syötäviä villivihanneksia (esim. ketunleipää, poimulehteä, koivunlehtiä, mustikanlehtiä, siankärsämöä, kuusenkerkkiä, metsämansikan kukkia)

sieniä (vielä tässä vaiheessa kesää turvaudun herkkusieniin, mutta kohta salaattiin pääsee kantarelleja, tatteja, orakkaita tai haperoita)

marjoja (esim. punaherukoita, juolukoita, variksenmarjoja, karpaloita)

1. Huuhtele kvinoa huolellisesti tiheässä siivilässä kylmällä vedellä. Jätä se valumaan siivilään noin 15 minuutiksi.
2. Kiehauta kasvisliemi kattilassa.
3. Kuullota valutettua kvinoaa kuivalla, kuumalla paistinpannulla noin 1 minuutti tai kunnes kvinoa paahtuu hieman ja alkaa tuoksua. (Rehellisyyden nimissä tämä kuullotus on Metsämajan keittiössä toistaiseksi hypätty yli.) Laita paahdettu kvinoa kasvisliemeen. Anna porista kannen alla n. 15 minuuttia. (Tarkka keittoaika löytyy pakkauksen kyljestä.)
4. Tee kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.
5. Irrota kukkakaali nupuiksi. Putsaa ja paloittele sienet. Paista kukkakaali ja sienet pannulla öljyssä timjamin kanssa n. 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.
6. Laita kvinoa kulhoon. Lisää joukkoon kukkakaalit, sienet ja kastike. Sekoita hyvin.
7. Pilko vuohenjuusto kiekoiksi ja paista pannulla pinta rapeaksi. Voit lisätä vuohenjuuston salaattiin myös murusina, jos paistaminen käy voimille.
8. Asettele salaattipohjan päälle paahdetut pähkinät, salaatinlehdet, villivihannekset, marjat ja vuohenjuustokiekot.

Ensimmäisessä salaattiversiossa (ylempi kuva) sesonkilisänä on herkkusieniä, siankärsämöä, koivunlehtiä, mustikanlehtiä, poimulehtiä, pakastettuja punaherukoita ja juolukoita. Kukkakaalin kaveriksi pääsi parsakaali. Joukkoon eksyi myös paistettua tofua. Vuohenjuusto unohtui jääkaappiin.

Toisessa versiossa (alempi kuva) sesonkilisänä on herkkusieniä ja pakastettuja karpaloita. Metsän tuoretiski tarjosi tällä kertaa ketunleipiä, kuusenkerkkiä, mustikanlehtiä ja metsämansikan kukkia.

Advertisement

Keskikesän kuulumisia

Metsämajassa on viime viikkoina katseltu, haisteltu ja maisteltu keskikesän tunnelmaa ahkerasti sekä Suomessa että maailmalla. Kirjoittelu onkin jäänyt vähemmälle, kun asioiden kokeminen ja eläminen on pitänyt tiiviisti otteessaan.

Juhannukseeni kuului rauhoittuminen järvimaiseman äärellä. Samalla reissulla poimin paljon kehuttua nokkosta lautaselle ja säilöön talviaterioita odottamaan.

Tässä teille kuvasarjana nokkosten käsittelyn ”step by step”. Tätä herkkua ei olekaan helppo löytää talvella, ellei omassa kaapissa odota purkki jos toinenkin täynnä eloisan vihreitä lehtiä.

Kerää ruuanlaittoa varten vain tuoreita nokkosia, joissa ei ole vielä kukintoja. Jos nokkosapajassasi on vain reikälehtisiä, nuhjuisia ja puisevia polttiaisia, niin katko vanhat varret ja jää odottamaan uutta satoa. Vältä keräämistä alueilta, joissa on pohjana vanhaa lantalaa tai tunkiota – kuten vanhojen navettojen reunamilla. Niissä nokkosiin kerääntyy likaa nitraattia. Houkuttavaksi näistä paikoista keräämisen tekee se, että juuri siellä nokkoset tuntuvat kasvavan erityisen rehevästi.

Tämä oma saaliini löytyi tällä kertaa kukkaniityltä, jossa ei ensin näkynyt olevan yhtään ainutta nokkosta. Kummasti niitä kuitenkin pilkisteli sieltä muiden kasvien seasta, kun katsoi vähän tarkemmin.

Nokkosten käsittely helpottuu huomattavasti, kun ne solmii yhteen pieniksi nipuiksi.

Hetki kiehuvassa vedessä poistaa turhan nitraatin ja saa nokkoset säilyttämään vihreytensä kuivattunakin.

Ryöppäyksen jälkeen voi irroittaa lehdet varsista ja pakastaa ne sopivina annosmäärinä. Toinen vaihtoehto on kuivata ja säilöä rapeat lehdet ilmatiiviissä purkissa. Molemmat säilöntätavat sopivat vallan mainiosti ruuanlaittoon.

Nokkosten ryöppäysvesi kannattaa toki hyödyntää hiusten kaunistamiseen. Samaan saunahetkeen sopii täydellisesti koivukuorinta.

Odotan malttamattomana, että pääsen kertomaan muistakin asioista, jotka ovat innostaneet ja virkistäneet tänä kesänä. Ihan kaikesta en ehdi kertoa tämän sesongin aikana, mutta ei hätää – ensi vuonna on uusi sesonki.

Nyt on aika nauttia tästä hetkestä!

Kesän paras nokkospiiras

Nokkonen on erittäin ravintorikasta ja suorastaan yllättävän hyvää, joten miksipä emme söisi sitä. Meidän keittiössä nokkosta hujahtaa pataan jos toiseenkin. Nokkosta saa kerätä tuoreena koko kesän, kun se kasvattaa aina uudet taimet edellisten päädyttyä ateriaksi. Vain nuoret, kukintoja vailla olevat nokkoset ovat keräämisen arvoisia. Älä lannistu, jos kaikki löytämäsi nokkoset ovat ylikasvaneita. Katko varsia ja palaa paikalle myöhemmin uutta satoa poimimaan.

Vinkki nokkosten keräämiseen: käytä nahkakäsineitä. Polte tulee lähes kaikesta muusta läpi, mutta nahkahanskojen kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Nokkoset täytyy ryöpätä korkean nitraattipitoisuuden takia. Se on nopea toimenpide, sillä riittää, että upottaa nokkosnipun kiehuvaan veteen hetkeksi pitäen nippua varsista kiinni. Asian voi toki hoitaa myös siivilän avulla, jos ryöppää pelkkiä lehtiä.

Jopa kuivattavaksi talven varalle päätyvät nokkoset kannattaa ryöpätä, vaikka se ei nitraatin puolesta ihan välttämätöntä olisikaan. Ryöppäys saa nokkoset pysymään kirkkaan vihreinä kuivattunakin.

Kasvikuivuri olisi tietysti varsin pätevä vekotin, mutta emme ole hankkineet sellaista kroonisen tilanpuutteen vuoksi. Meillä on todettu tehokkaaksi kuivausmenetelmäksi roikottaa ryöppäyksessä kastunutta nokkosnippua tuulettimen puhalluksessa yön yli. Hyvin kuivuvat!

Joitain vuosia sitten bongasin Hyvä Terveys –lehdestä nokkospiiraan ohjeen, joka osoittautui nimensä veroiseksi. Ohjeessa on hämmentävän paljon kaikenlaisia ainesosia. Olen ihan varma, että kaikki niistä eivät ole välttämättömiä, joten rohkeasti vain soveltamaan. Laitan ohjeen tänne nyt kerrankin alkuperäismuodossa.

Täytyy sanoa, että tästä ovat kyllä ihan kaikki tykänneet.

KESÄN PARAS NOKKOSPIIRAS

Pohja
2 dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta (tai ihan rypsiöljyä)
150 g juustoraastetta
2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
0,5 dl ruisleseitä
2 tl leivinjauhetta
1 dl vettä

Täyte
200 g valkosipulituorejuustoa (tai maustamatonta tuorejuustoa ja puristettua valkosipulia)
400 g kermaviiliä
1 ps pinaattikeittoaineksia (tai 1 annos valmista pinaattikeittoa ja yksi kermaviilipurkki vähemmän)
4 dl ryöpättyä, hienonnettua nokkosta
3 rkl vihreää pestoa
ripaus muskottipähkinää
1 tl suolaa
5 kananmunaa

Sekoita taikinan ainekset, vaivaa vähän ja anna taikinapallon vetäytyä jääkaapissa noin puoli tuntia.

Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa. Painele taikina suuren piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunin keskitasolla 200 asteessa n. 10 min.

Levitä täyte pohjan päälle ja jatka kypsentämistä uunin alatasolla noin 35 min., kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on herkullisen värinen.

Anna jäähtyä vähän ennen tarjoilua. Raikas salaatti lisänä tekee tästä maittavan ja täyttävän lounaan.