Arkisto | heinäkuu, 2014

Raparperia ja rosmariinia

20 Hei

20140720-00120140720-002

Nyt on kyllä melkoisen herkun ohje tarjolla! Olen alunperin löytänyt ohjeen jostain lehdestä, mutta häpeäkseni en enää muista mistä. Tunnistaako joku? Ohje on kulkenut mukanani muutaman vuoden käsin kirjoitettuna versiona ja vähän muokkautunut matkassa.

Tänä kesänä lisäsin paistokseen rosmariinia. Suosittelen! Mikä varsinainen makuliitto siitä syntyikään.

20140708-001

RAPARPERI-ROSMARIINIPAISTOS

n. 3/4 l raparperia
reilu 1 tl silputtua rosmariinia
1,5 dl fariinisokeria

Taikina
200 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kidesokeria
1 dl fariinisokeria

Huuhtaise raparperit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi.

Voitele uunivuoka. Sekoita raparperit, rosmariini ja sokerit vuokaan. Paista 200 asteessa noin 15 min.

Nypi voi, jauhot ja sokeri sekaisin. Levitä seos raparperin päälle. Jatka paistamista noin 30 min, kunnes pinta on kauniin ruskettunut ja kinuskinen.

Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

20140708-002

Hosurit hillan perässä

18 Hei

Metsämajassa on muisteltu viime kesän loisteliasta hillasatoa. Tottakai haaveilemme samanlaisesta tuurista tänäkin vuonna, mutta kylmä alkukesä on kuulemma verottanut osansa lakoista.

Emme enää kestäneet epätietoisuutta viimevuotisen lakkapaikkamme satotilanteesta, joten pakkasimme retkeilykamppeet rinkkoihin ja lähdimme ottamaan asiasta selvää.

Kyllähän niitä löytyi! Kultakimpaleita kimalteli ympäriinsä heti astuttuamme metsän siimeksestä upottavalle suolle.

20140717-002

Alkuinnostus oli huima, kun löysimme heti muutaman kypsän marjan. Pian jouduimme kuitenkin myöntämään, että ei meillä taida silti sangot tulla täyteen.

Lakka on vielä raakaa.

20140718-009

Kypsiä marjoja löytyi sieltä täältä, mutta paras kulta-aika on tuloillaan lähipäivinä.

Pystytimme teltan ja kiertelimme myöhäiseen iltaan asti tarkkailemassa, josko marjat olisivat kypsempiä jossain toisessa kohdassa. Siinä tuli mietittyä tarkkaan auringon paisteen suunnat ja ympäröivien puiden varjot.

Ei auttanut, vaikka kuinka yritti kikkailla. Tänne täytyy palata uudestaan.

20140718-008

Onneksi sentään variksenmarjat ja juolukat alkoivat olla syöntikunnossa. Tankkasin niistä ja suota ympäröivistä mustikoista flavonoidivarastot äärimmilleen.

20140706-001-3

20140718-010

Suossa on suurta tunnelmaa. Suopursujen tuoksuun ja moniin jänniin pikkukasveihin ja -eläimiin ei kyllästy ikinä.

Tällä kertaa ympäristö oli erityisen kaunis, sillä edellisen retken kertomuksessa kuvattuja maariankämmekkäitä oli runsain mitoin ympäriinsä.

Äänimaailma koostui palokärjen rallatuksesta ja kurkien trumpettisooloista. Toki korvan sisään pyrkivät kärpäset ja paarmat toivat lisäsointinsa, mutta onneksi ne eivät jaksaneet konsertoida koko päivää.

20140717-003

Ilta laskeutui kerrankin lämpimissä tunnelmissa. Myhäillen mietimme, kuinka parhaillaan meitä hellivä helle kypsyttää silmiemme edessä avartavan hillasadon ihan muutaman päivän sisällä. Mihin kaikkiin herkkuihin tulisimmekaan käyttämään saalistamme tänä vuonna? Aijajai, vesi herahtaa kielelle.

Huomaatte varmaan, että lakka on meille erityisen arvokas marja. Siitä kertonee sekin, kuinka koko Metsämaja sai alkunsa vuosi sitten urakoidusta suomuurainmetsästyksestä.

20140717-005

20140717-004

Kerrankin erittäin hyvin, täysin palelematta nukutun telttayön jälkeen lähdimme tallustamaan kotiin kohtalomme lähes tyhjistä sangoista hyväksyneenä. Kotimatka kesti ihmeellisen kauan, sillä pysähtelimme tuon tuosta tarkkailemaan suon elämää.

Mesi maittoi perhoselle iltapäiväruuhkan keskellä.

20140718-011

20140718-007

Samoissa suon tutkimisen hetkissä tuli selväksi, että tänne palaamme myös myöhään syksyllä.

20140718-006

Kotona ei ollut suru puserossa, sillä saimme hosumisesta huolimatta – tai juuri sen ansiosta – nauttia esimaistajaisia tämän kesän kultamarjoista.

20140718-001

Mansikka-balsamicopizza

13 Hei

20140713-002

Nyt on pistetty yhteen monta klassista makuparia! Mansikkaa ja balsamicoa testasin viime kesänä ensimmäistä kertaa tyytyväisyyttä hykerrellen. Pistaasi, basilika, mozzarella ja oliiviöljy ovat balsamicon kanssa klassisessa italialaisessa liitossa keskenään. Nyt mansikka on otettu mukaan raikastamaan tätä tuttua ja turvallista yhdistelmää.

Tämän ohjeen bongasin Maku-lehden numerosta 3/2014. Pienellä hienosäädöllä siitä saatiin aikaiseksi oikein jännän maukas, uudenlainen pizzakokemus.

MANSIKKA-BALSAMICOPIZZA

POHJA

25 g hiivaa
2 dl vettä
3/4 tl suolaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

PÄÄLLE

1 1/2 dl balsamiviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä
250 g mozzarellajuustoa viipaloituna
200 g mansikoita
1/2 dl basilikanlehtiä
1/2 dl pistaasinsydämiä rouhittuna
hiukan merisuolaa

Liuota hiiva lämpimään veteen. Lisää suola, jauhot ja öljy. Alusta taikinaan hyvä sitko, jolloin se ei enää takerru sormiin.

Kohota taikina lämpimässä paikassa liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi.

Mittaa balsamiviinietikka kattilaan. Keitä ilman kantta noin 10 minuuttia, kunnes etikkaa on jäljellä puolisen desilitraa. Jäähdytä ja jätä odottamaan.

Kauli taikina kahden leivinpaperin päällä neljäksi mahdollisimman ohueksi, pyöreäksi pizzapohjaksi.

Esipaista pizzapohjia 250–asteisessa uunissa 2–3 minuuttia.

Voitele pohjat kevyesti oliiviöljyllä. Päällystä ne mozzarellaviipaleilla.

Paista pizzoja uunissa noin 10 minuuttia, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut.

Rouhi hiukan merisuolaa paistuneen mozzarellapinnan päälle.

Asettele kypsien pizzojen päälle mansikkaviipaleita, basilikanlehtiä ja pistaasirouhetta.

Koristele kokoonkeitetyllä balsamiviinietikalla.

Tarjoa heti.

20140713-001

Jääteetä janoon

6 Hei

Vihdoinkin aurinko näyttäytyy, kuten kesällä kuuluukin! Lämmin keli saa meidät janoiseksi, ja siihen hätään oiva apu on jäätee. En nyt todellakaan tarkoita kaupassa myytäviä sokerilitkuja, vaan itse tehtyä aitoa jääteetä.

Metsämajan jäätee valmistetaan suoraan kylmään veteen, joten teen kaikki ihmeitä tekevät aineet pääsevät kehoomme, kun ne eivät tuhoudu kuumassa vedessä. Itse kasvatetut tai kaupasta ostetut yrtit tuovat juomaan raikkaita aromeja.

20140706-001-2

Meillä taloyhtiön kasvilaari tarjoaa runsaan valikoiman erilaisia yrttejä käytettäväksi pitkin kesää. Yrtit ovat parhaita kasvatettavia siinä mielessä, että niiden satoa ei tarvitse odottaa syksyyn asti. Naapurisopu myöskin säilyy tämmöisessä yhteisviljelmässä, kun yrtit kasvattavat jatkuvasti uutta versoa, jolloin kaikille talkoolaisille riittää maistiaisia.

Tällä kertaa poimin jääteehen piparminttua, suklaaminttua, omenaminttua, sitruunatimjamia ja sitruunaverbenaa.

Vielä ei ole ollenkaan liian myöhäistä aloittaa yrttiviljelmän kasvatusprojekti, jos yrtit hankkii taimina.

Minä pidän jääteestä ihan makeuttamattomana, mutta ymmärrän hyvin, jos joku kaipaa siihen sokerista tuntua. Suosittelen käyttämään makeuttamiseen koivusokeria. Ksylitolin raikas makeus on parhaimmillaan juuri tämän tyyppisessä käytössä.

Tiesittekö muuten, että teessä on luonnostaan fluoria? Tämä juoma on varsinainen hampaiden ystävä.

JÄÄTEE

1 litra kylmää vettä
n. 5 g vihreitä teelehtiä (tai 2 pussia pussiteetä)
runsaasti raikkaita yrttejä (esim. erilaisia minttuja, sitruunatimjamia, sitruunaverbenaa tai sitruunamelissaa)
makeutukseen koivusokeria (tai hunajaa)

Laita kannuun tee ja yrtit. Lisää kylmä vesi. Pidä kannua jääkaapissa yön yli. Maista teetä ja arvioi makeutustarve. Mene ulos aurinkoon nauttimaan tätä hyvää tekevää juomaa.

20140706-001

Muistakaa myös toinen maukas kesäjuoma, nimittäin mustaherukanlehtijuoma.

Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen

3 Hei

20140628-020

Tähän mennessä sateiselta vaikuttanut kesä soi meille parin päivän metsäretkeen aurinkoa ja sopivasti lämpöä. Lähdimme patikoimaan Nuuksion itäosiin, jossa emme olleet aiemmin käyneet.

20140627-003

Reitin alkumatka kulki Brobackan lehtometsän läpi. Tunnelma oli yllättävän erilainen havumetsään verrattuna. Ihan kuin olisimme saapuneet suomalaiseen viidakkoon.

20140627-004

Suurin nähtävyys meille oli pähkinäpensaat, jotka muodostivat kaarevia lehtikattoja kulkureittimme ylle.

20140627-005

Pähkinöiden raakileita katsoessa en voinut olla haaveilematta niiden maistamisesta kypsänä. Eipä sitä kovin usein saa Suomessa poimia pähkinöitä suoraan pensaasta suuhun.

20140627-006

20140627-007

Lehdon taittuessa havumetsään kaivoimme kartan ja kompassin esille. Edessä oli useamman tunnin patikointi rinkat selässä. Tämä se vasta olikin sitä niin muodikasta toiminnallista harjoittelua. Kaatuneiden puiden ylitys, alitus tai kierto toi vaihtelua tasaiseen talsimiseen.

Oman haasteensa antoi pohjan muuttuminen välillä upottavaksi suoksi. Suossa tarvoimme, kunnes imun käydessä liian ylivoimaiseksi hypimme eteenpäin suohon laonneiden oksien pitovoimaa hyödyntäen. Oksat ja puolilahonneet puunrungot toimivat kuten lumikengät upottavassa hangessa. Samalla sai loistavaa tasapainoharjoitusta painavan rinkan tuodessa lisähaasteensa peliin. Sen voin sanoa, että tämä ei ollut helppoa!

On ollut ilo huomata, kuinka tasapainoni on kehittynyt. Varhain vammautumisen jälkeen opetellessani kävelyä uudestaan kuljin metsässä lähinnä puuta puun perään halaten, mutta nykyään puiden halailu on enemmän vapaaehtoista.

20140628-018

Suosta selvittyämme osui polulla vastaan jotain ihanan kirkkaan keltaista. Kantarellipienokaiset ne sieltä puskivat maailmaan.

20140627-002

Hetken hengähdystauolla hiidenkirnut toimivat kätevästi juomakuppina koirallemme.

20140627-009

On se kaunis.

20140627-012

20140627-011

Lounastauon vietimme ylhäisissä Hynkebergetin maisemissa. Trangialla valmistetun aterian jälkeen istahdimme saamaan lisäenergiaa pakuriteestä. Tästä ihmeaineesta tulee myöhemmin juttu Metsämajaan.

20140627-010

Etsi kuvasta perhonen.

20140628-017

Vääräjärven telttapaikka oli tyhjä meidän saapuessa sinne. Lihaksissa tuntui euforista hapotusta ja mieli oli väsymyksestä huolimatta korkealla kaikista päivän aikana koetuista näkymistä. Kyllä kelpasi pystyttää teltta ihan tyynen järven rantaan leirinuotion viereen.

20140627-001

Urhea retkikoiramme tahtoi nyt levätä hetken.

Uusi panoramanäkymän antava telttamme oli ensimmäistä kertaa käytössä. Oi, miksi emme ole hankkineet tämmöistä aiemmin?

20140627-015

Illalla tuli vähän vilu, mutta nuotion lämpö houkutteli istumaan ja fiilistelemään pitkän tovin. Kyllä se unikin sitten maittoi, vaikka oli vähän epäselvää, olisiko näin kesä-heinäkuun vaihteessa kuulunut sittenkin ottaa talvimakuupussi mukaan.

20140119-001

Seuraavana aamuna teltasta noustessa kovia kokemuksia reilun parin vuoden ajalta omaavat jalkani olivat vähän eri mieltä siitä, kuinka pitkään tänään patikoidaan. Onneksi kipu kuitenkin hellitti pian, kun vain lähti kävelemään.

20140628-016

Palasimme hiukan lyhyempää reittiä, vaikka ponnisteltavaa riitti silti muutamaksi tunniksi. Paluureitillä oli useampi jyrkkä mäki, jolloin pakarat alkoivat huutaa armoa. Tämä patikointitreeni jos jokin kehittää kestävyyttä lihaskuntoon.

Matkan varrella meille konkretisoitui, kuinka tärkeitä kansallispuistoalueet ovat. Heti poikettuamme ulos suojelluilta alueilta, vastassa oli metsähakkuita. Äkkiä takaisin elävään metsään!

Yhdessä kohtaa taisimme vähän eksyäkin, mutta onneksi seuraava arvaus suunnasta osui oikeaan.

Erään mäen huipulla näkyi ikään kuin hahmo päivittelemässä menoamme.

20140628-019

Samoilla kalliorinteillä näimme kallioimarretta, jonka juuret ovat metsän karkkia. Näistäkin kerrotaan Metsämajassa lisää syssymmällä.

20140627-014

Olipas mukava retki! Illalla raukean, muutamalla oksan ja kiven puraisulla väritetyn kehon oli aika antaa levätä ja palautua.

Retken jälkeen jäin muistelemaan erityisesti matkan varrella vastaan tulleiden maariankämmeköiden kauneutta. Suomen metsien kukat eivät liiemmin jää jälkeen tropiikin serkkujen koreudesta. Suomessa niiden herkkä kauneus avautuu kuitenkin useammin vasta kun pysähtyy ja todella katsoo.

20140627-013