Hosurit hillan perässä

18 Hei

Metsämajassa on muisteltu viime kesän loisteliasta hillasatoa. Tottakai haaveilemme samanlaisesta tuurista tänäkin vuonna, mutta kylmä alkukesä on kuulemma verottanut osansa lakoista.

Emme enää kestäneet epätietoisuutta viimevuotisen lakkapaikkamme satotilanteesta, joten pakkasimme retkeilykamppeet rinkkoihin ja lähdimme ottamaan asiasta selvää.

Kyllähän niitä löytyi! Kultakimpaleita kimalteli ympäriinsä heti astuttuamme metsän siimeksestä upottavalle suolle.

20140717-002

Alkuinnostus oli huima, kun löysimme heti muutaman kypsän marjan. Pian jouduimme kuitenkin myöntämään, että ei meillä taida silti sangot tulla täyteen.

Lakka on vielä raakaa.

20140718-009

Kypsiä marjoja löytyi sieltä täältä, mutta paras kulta-aika on tuloillaan lähipäivinä.

Pystytimme teltan ja kiertelimme myöhäiseen iltaan asti tarkkailemassa, josko marjat olisivat kypsempiä jossain toisessa kohdassa. Siinä tuli mietittyä tarkkaan auringon paisteen suunnat ja ympäröivien puiden varjot.

Ei auttanut, vaikka kuinka yritti kikkailla. Tänne täytyy palata uudestaan.

20140718-008

Onneksi sentään variksenmarjat ja juolukat alkoivat olla syöntikunnossa. Tankkasin niistä ja suota ympäröivistä mustikoista flavonoidivarastot äärimmilleen.

20140706-001-3

20140718-010

Suossa on suurta tunnelmaa. Suopursujen tuoksuun ja moniin jänniin pikkukasveihin ja -eläimiin ei kyllästy ikinä.

Tällä kertaa ympäristö oli erityisen kaunis, sillä edellisen retken kertomuksessa kuvattuja maariankämmekkäitä oli runsain mitoin ympäriinsä.

Äänimaailma koostui palokärjen rallatuksesta ja kurkien trumpettisooloista. Toki korvan sisään pyrkivät kärpäset ja paarmat toivat lisäsointinsa, mutta onneksi ne eivät jaksaneet konsertoida koko päivää.

20140717-003

Ilta laskeutui kerrankin lämpimissä tunnelmissa. Myhäillen mietimme, kuinka parhaillaan meitä hellivä helle kypsyttää silmiemme edessä avartavan hillasadon ihan muutaman päivän sisällä. Mihin kaikkiin herkkuihin tulisimmekaan käyttämään saalistamme tänä vuonna? Aijajai, vesi herahtaa kielelle.

Huomaatte varmaan, että lakka on meille erityisen arvokas marja. Siitä kertonee sekin, kuinka koko Metsämaja sai alkunsa vuosi sitten urakoidusta suomuurainmetsästyksestä.

20140717-005

20140717-004

Kerrankin erittäin hyvin, täysin palelematta nukutun telttayön jälkeen lähdimme tallustamaan kotiin kohtalomme lähes tyhjistä sangoista hyväksyneenä. Kotimatka kesti ihmeellisen kauan, sillä pysähtelimme tuon tuosta tarkkailemaan suon elämää.

Mesi maittoi perhoselle iltapäiväruuhkan keskellä.

20140718-011

20140718-007

Samoissa suon tutkimisen hetkissä tuli selväksi, että tänne palaamme myös myöhään syksyllä.

20140718-006

Kotona ei ollut suru puserossa, sillä saimme hosumisesta huolimatta – tai juuri sen ansiosta – nauttia esimaistajaisia tämän kesän kultamarjoista.

20140718-001

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: