Archive | elokuu, 2014

Puulan parhaat palat

24 Elo

Kajakkimelonta on urheilulaji, johon olen täysin koukkuuntunut. Sen lähemmäksi luontoa tuskin pystyy pääsemään. Laji on oikein harrastettuna hurjan tehokasta liikuntaa, joka auttaa niska-hartiaseudun ongelmiin. Sivutuotteena saat timmit vatsalihakset, mitä moni ei varmasti pistä pahitteeksi.

Meloessa vesistössä elelevät linnut päästävät lipumaan usein hyvin lähelle. Näillä retkillä onkin tullut koettua hienoimpia luontokokemuksia. Vai miltä kuulostaisi seurata lähietäisyydeltä laulujoutsenperheen iltapuuhia tyynessä kansallismaisemassa täydellisessä hiljaisuudessa? Tai lipua vähintään 32 kuikan parven keskelle kuuntelemaan näiden lintujen tarinointia viimeaikaisista tapahtumista?

Yleensä aina nämä kaikista tunnelmallisimmat hetket tapahtuvat ilman kameraa. Nykyään lähes kaikki asiat ikuistetaan valokuviin, mutta onneksi on vielä asioita, jotka täytyy elää tapahtumahetkessä. Luontoelämysten kokeminen pelkästään kameran linssin läpi on kuin seuraisi luontodokumenttia televisiosta.

20140727-4800

Metsämajan väki lähti heinäkuussa kahden yön melontaretkelle Etelä-Savon Puula-järvelle. Menopelinä toimi viime kesän kajakkiretkeltä tuttu kaksikko.

Kajakkiin pakattiin teltta, makuualustat ja -pussit, trangia, juomavesisäiliö ja ruokaa kolmen päivän tarpeisiin. Kerrankin oli niin kova helle, että retkelle pystyi lähtemään varmana siitä, ettei tule palelemaan edes yöllä. Vaatevarasto rajoittuikin aika pitkälti uima-asuun.

Reittisuunnitelma oli tehty summittaisesti sen mukaan, mitkä paikat näyttivät kartalla kaikista mielenkiintoisimmilta. Emme tienneet tarkkaa melomisvauhtiamme, joten suunnitelmiin piti jättää muutosvaraa.

Kajakki laskettiin iltapäivällä auton katolta vesille Suonsalmella. Alkuinnostuksessa meloimme rivakkaa tahtia, jotta pääsisimme pian näkemään kauempana autoteistä siintäviä pieniä saariryhmiä.

Parin tunnin alkulämmittelyn jälkeen iski jo nälkä, joten oli ensimmäisen tauon paikka. Olisihan sitä tämmöiselle tauolle pysähtynyt mielellään vaikka ilman nälkääkin.

20140726-4706

Kartta- ja kompassivastaavana toimi mieheni. Se on kohtuullisen haastava tehtävä maisemassa, jossa näkyy kymmeniä toisiaan muistuttavia saaria. Pysyimme hyvin kartalla, mutta se vaati jatkuvaa keskittymistä ja tarkkaavuutta.

Ilma oli hyvin kuuma, joten melonnasta väkisinkin lentävät vesiroiskeet olivat ihanan vilvoittavia. Jätimme roiskeilta suojaavat aukkopeitot jo ihan alkumatkasta pois, sillä ne saivat jalkatilan lämpötilan nousemaan epäinhimillisiin lukemiin. Tavarat oli pakattu vedenkestäviin kasseihin, joten roiskeista ei ollut niillekään haittaa.

Nähtyämme pienen hiekkarannan autiolta vaikuttavassa saaressa, pysähdyimme kunnon vilvoittelu-uimatauolle. Mikäs sen mukavampaa! Olo oli kuin suuremmallakin seikkailuretkeilijällä.

Innostus lisäsi energiaa niin paljon, että yöpymispaikkaa valitessamme olisimme jaksaneet meloa vielä vaikka kuinka. Aurinko kuitenkin teki laskuaan, joten rantautuminen oli tehtävä.

20140726-4716

Yöpaikaksi valitsimme saaren, joka oli niin jylhä, että siinä oli vain pieni kaistale, josta hiukan vaivoin pääsi rantautumaan. Tässä auttoi aiemmilta retkiltä kertynyt kokemus kajakista nousemisessa, niin ei onneksi tullut keikautettua koko kaksikkoa nurin.

Maisemat olivat ehdottomasti vaivannäön arvoisia!

20140727-4763

Teltta pystyyn, peseytyminen Puulan jättikylpyammeessa ja illallinen tulille! Tai tällä kertaa ei kirjaimellisesti tulille, sillä retkeilijän velvollisuuksiin kuuluu kunnioittaa voimassa olevaa metsäpalovaroitusta. Onneksi on trangia.

Teltassa ei liiemmin ollut tarvetta kömpiä makuupussiin sisälle. Ai että olisikin mahtavaa nukkua taivasalla ilman makuupussia. Hyttyset pitävät huolen, etten heittäydy sentään ihan näin luonnonlapseksi.

Aamulla päätin hyödyntää kotisaaremme lähiruokatarjonnan. Suomen jokamiehenoikeuksista saa olla yltiökiitollinen! Tänäkin aamuna olo oli aivan kuin olisin käppäillyt unelmieni kotipihalla – ja vielä täysin luvallisesti.

20140727-4766

20140727-4821

Puuroon löytyi kaarnikkaa eli variksenmarjaa. Kaarne tarkoittaa muinaisella suomenkielellä korppia, joten oikeastaan näiden kuuluisi olla korpinmarjoja.

20140727-4770

Keittiömme tällä saarella sijaitsi sellaisen puun juurella, jota muistelen vieläkin kunnioittavasti. Tällä puulla – jos jollain – on sitä suomalaista sisua. Katsokaa nyt sen kasvualustaa! Samanlaista olosuhteista riippumatonta sinnikkyyttä tahdon vaalia omassa kuntoutuksessanikin.

20140727-4772

Poistuessamme saarelta kipusimme heti naapurisaaren rannoille, jotta saimme vielä hetken ihailla jylhää yöpaikkaamme. Olihan noissa rannoissa haastetta, mutta kyllä kannatti.

20140727-

Matkan kulku jatkui, ja sain heti palauttaa mieleeni pientä nöyryyttä oman kunnon kaikkivoipaisuuden suhteen. Edellisen päivän intomelonta nimittäin tuntui.

Siitä ne lihakset taas lämpenivät ja jaksoivat paahtaa uusia, upeita maisemia kohti. Rankimpia olivat isot selät, joissa aallokko nousi vaahtopäille. Näitä aaltoja kohdatessa sai vähän enemmänkin vilvoitusta syliin, mutta sehän ei haitannut. Hauska kokemus oli, kun pääsimme kaksikolla pieneksi hetkeksi aallonharjalle surffaamaan. On siinä vielä treenaamista, mutta pienet haasteet tekevät lajista kuin lajista mielenkiintoisen.

Lounaaksi maistui lähisäilyke uusien perunoiden kanssa. Puulan oma särki on sitten hyvää! Enpä olisi uskonut, kuinka maukasta tämmöinen säilykeruoka voi olla.

20140727-4808

Retkellä aikaa menee tietysti paljon kaikkeen muuhunkin kuin itse etenemiseen. Tänä toisena retkipäivänä pysähtelimme useaan otteeseen uimaan, nauttimaan auringosta ja ottamaan päikkärit lounaan päälle. Melomiseen kului aikaa yhteensä 4 tuntia koko päivän aikana. Tahti oli melko rivakka, joten paljon enempää ei olisi jaksanutkaan.

Tässä vaiheessa aloin huomata, että vaikka lihakset happoutuivat pikkuhiljaa, niin niska-hartiaseutuni voi paremmin kuin pitkään aikaan. Minulla on vakavasta niskavammastani johtuen jatkuvia ongelmia lihasjäykkyyksien, kipujen yms. kanssa. Oli suunnaton ilo huomata, että kajakkimelonta teki saman työn, mitä OMT-fysioterapeuttini saa aikaiseksi manuaalikäsittelyllä. Vuorotahtinen, lihaskuntoa vaaliva liike näyttää olevan avain onneen.

Toisena iltana oli taas vaikean valinnan paikka yöpymissaaren suhteen. Lähisaarilla näkyi muitakin retkeilijöitä, joten perisuomalaiseen tapaan valitsimme sen saaren, jossa ei ollut muita asukkaita.

Teltta pääsi ekstranopeasti pystyyn, sillä nälkä kurni kovin päivän urheilusuorituksen jälkeen. Tässä saimme muistutuksen siitä, kuinka tärkeää on ottaa ruokaa mukaan tarpeeksi. Nälkä ei ole kiva retkikaveri.

20140728-4878

Keho ja mieli rauhoittuivat tehokkaasti, kun istuskelimme iltaa rantakalliolla näissä maisemissa.

20140727--2

Kolmantena päivänä tavoitteemme oli meloa kartasta löytämäämme satamaan, josta kajakin saisi helposti auton kyytiin. Matkaa oli vajaa 4 tuntia, mutta aikaa kului taas reilusti enemmän runsaan tauotuksen ansiosta.

Ilmassa oli ukkosta, joten saimme olla tarkkana, ettemme jää vesille taistelemaan salamoita vastaan. Ukkosrintama osui sopivasti kohdalle juuri silloin, kun olimme muutenkin rantautuneet lounastauolle. Vettä satoi kaatamalla, mutta kastuminen ei edelleenkään haitannut harvinaisen lämpimän ilman takia.

Ukonilmaa pidellessä oli aikaa ihastella koristeellisia rantakallioita.

20140728-4880

Kallioilta löytyi myös erijänniä jäkäliä.

20140728-4891

Kun jännät jutut oli tutkittu huolella, saattoi käydä makuulle tälle pehmoiselle pedille ja noukkia ympäröivistä mustikanvarvuista naposteltavaa.

20140728-4898

Matka jatkui viimeiselle spurtille ukon kadottua varmuudella kauemmas räyhäämään. Nyt otettiin lihaksista irti kaikki voimat, joita niillä vielä oli tarjota. Vatsa-, selkä-, hartia- ja jopa pakaralihakset tuntuivat euforisen väsyneiltä kohdatessamme retken päätepisteen Mainiemen satamarannassa.

Tästä linkistä löytyy Puulan kartta, johon on piirretty reittimme sinisellä viivalla. Matkaa kertyi kolmelle päivälle yhteensä noin 80 kilometriä.

Puula on todella kaunis järvi. Voimme lämpimästi suositella sitä retkikohteeksi.

Mihinhän sitä lähtisi ensi kesänä?

Aina ei voi onnistua

17 Elo

kuva-115

Tässä on koko päivän Nuuksiossa kestäneen sieniretken saalis, tadaa!

Tuon haperon madot saivat sittenkin pitää itsellään, ja isompi tatti todettiin makutestissä sappitatiksi. Pienempi tatti lienee syömäkelpoinen, kun se on kelvannut jollekin ötökällekin. Nyt se pääsee kuivahtaneiden kantarellimurusten kanssa Metsämajan sienirisottoon.

Lukijat, oletteko te jo onnistuneet löytämään sieniä?

Lillukka-vadelmakorit

14 Elo

20140803-5134

En voi ymmärtää, mistä tulee sanonta ”sotkeutua lillukanvarsiin”. Sivistyssanakirja väittää, että lillukanvarret ovat epäolennaisia asioita. Miten niin epäolennainnaisia, jos varsia seuraamalla löytää koristeellisia, maukkaita marjoja?

Lillukkasaalis on tuskin kellään niin suuri, että siitä olisi rasitteeksi asti. Marjoja tulee kuitenkin metsässä vastaan tasaiseen tahtiin, joten niitä kannattaa poimia pieniäkin määriä. Itse olen kerännyt pakastimen lillukkarasiaan täydennystä koko satokauden ajalta heinäkuusta syyskuuhun.

Marjaisat mantelikorit sopivat rajattomaan variointiin marjasaaliin mukaan. Metsämajassa korit on täytetty maailman maukkaimmilla villivadelmilla ja koristeltu lillukoilla. Ohje on alunperin Leivotaan –lehden numerosta heinäkuu – syyskuu 2012. Alkuperäisessä ohjeessa ei puhuttu lillukoista, mutta vadelmatäytteen idea on siitä napattu.

20130518-6573

LILLUKKA-VADELMAKORIT

noin 20 kpl

Mantelikorit

125 g mantelimassaa
2 dl spelttijauhoja
1 tl kardemummaa
100 g kylmää voita
1 munankeltuainen

Vadelmakerma

2 dl vispikermaa
1 dl kreikkalaista jogurttia
1 dl vadelmahilloa (mieluummin tuoreita villivadelmia ja sokeria oman maun mukaan)
1 tl vaniljasokeria

1. Raasta mantelimassa hienoksi. Sekoita mantelimassa, jauhot, kardemumma ja paloiteltu voi. Lisää vielä keltuainen. Alusta taikina tasaiseksi.

2. Anna taikinan jähmettyä muovipussiin käärittynä jääkaapissa vähintään tunti.

3. Rullaa taikinasta patukka ja leikkaa se noin 20 palaan. Painele taikunapalat pieniin vuokiin tai tartalettipellille.

4. Paista taikinakoreja uunin keskitasolla 200 asteessa 8–10 minuuttia.

5. Kaada korit vuoista lämpiminä. Anna jäähtyä. Tai oikeastaan Metsämajan keittiössä korit irtosivat vuoista parhaiten jäähtyneinä. Kokeile siis hermostumatta oman vuokasi ja taikinan fysikaalista liittoa. Säilytä korit ilmatiiviissä rasiassa, jos ne eivät ole menossa heti tarjolle.

6. Täyte: Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää jogurtti, villivadelmat, vaniljasokeri ja halutessasi ripaus sokeria. Saat toki käyttää vadelmahilloa, jos villivadelmat menivät tällä kertaa madoille. Lusikoi vadelmakermaa kuppeihin.

7. Koristele korit arvokkailla marjoilla, joita olet osannut löytää metsän lillukanvarsisotkusta. Tarjoa heti.

20130518-6577

Metsämajassa juhlitaan!

10 Elo

20140712-001

Metsämaja on nyt vuoden vanha!

Vuoteen on sisältynyt paljon hienoja kokemuksia luonnon virkistävästä, inspiroivasta ja parantavasta otteesta, monenlaisia makuja läheltä saaduista raaka-aineista sekä käsillä tekemistä vuoroin puikoilla tai siveltimillä.

Jatkossa samat teemat saavat uusia juttuja ja uutuutena Metsämajassa aloitetaan lähiseutumatkailu. Aina ei tarvitse mennä kovin kauas saadakseen lääkettä matkakuumeeseen.

Tässä on kooste kaikista Metsämajassa tähän asti julkaistuista jutuista jaoteltuina kategorioiden mukaan:

Eläimet
Hevosvoimaa
Joulutunnelmaa

Käsityöt
Huivihihatin
Apina-amigurumi ja kaverit
Kukkapannunalunen

Kuvataide
Maisemia maalaten

Luontokuvat
Karhusafari
Näkymiä sienimetsältä
Jännä juttu
Koreat korennot
Metsämajava
Heijastuksia
Talven maisemia
Kevään hehkua
Metsomaja
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen
Hosurit hillan perässä

Metsän antimet
Suomuurainmetsästys
Mustikkablinit
Koivukuorinta
Kajakkiretki
Näkymiä sienimetsältä
Sesonkiherkkuja
Sieniruokien aatelia
Marraskuista marjastusta
Metsäkeitto
Kevätkeitto
Poimulehteä pöytään
Kesän paras nokkospiiras
Keskikesän kuulumisia
Sesonkisalaatti
Hosurit hillan perässä

Puutarha
Herukkahedelmäsalaatti
Mustaherukanlehtijuoma
Sesonkiherkkuja
Metsäkeitto
Hamppurilainen
Polttaa!
Kasvilaari kerrostalopihassa
Poimulehteä pöytään
Jääteetä janoon
Mansikka-balsamicopizza
Raparperia ja rosmariinia

Reseptit
Mustikkablinit
Herukkahedelmäsalaatti
Mustaherukanlehtijuoma
Näkymiä sienimetsältä (herkkutattipasta)
Sesonkiherkkuja (Metsämajan sienikeitto, tomaatti-salvialeivät)
Sieniruokien aatelia (Metsämajan leppärouskurisotto)
Marraskuista marjastusta (katajainen puolukkahyytelö)
Metsäkeitto
Hamppurilainen (hamppupihvit, guacamole)
Kevätkeitto
Poimulehteä pöytään (peruna-poimulehtikeitto, kasvispannukakku)
Kesän paras nokkospiiras
Sesonkisalaatti
Jääteetä janoon
Mansikka-balsamicopizza
Raparperia ja rosmariinia (raparperi-rosmariinipaistos)

Retkeily
Suomuurainmetsästys
Karhusafari
Kajakkiretki
Näkymiä sienimetsältä
Jännä juttu
Talven maisemia
Viikko laduilla
Kevään hehkua
Metsomaja
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen
Hosurit hillan perässä

Urheilu
Kajakkiretki
Viikko laduilla
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen

Nämä vanhat jutut tulevat aina uudestaan ajankohtaiseksi vuodenaikojen kierrossa. Toivottavasti tämä kooste helpottaa juttujen selailua.

Metsämajassa odotetaan seuraavalta vuodelta paljon täydennystä jokaiseen kategoriaan. Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita teiltä lukijoilta. Mikä kategoria kiinnostaa eniten? Löytyisikö joku erityinen aihe, josta haluaisitte lukea ja nähdä kuvia?

Kukkapannunalunen

5 Elo

20140803-003

Kesä on inspiroinut minua virkkaamaan kukkaketoja mökkien ruokapöydille.

Ohje on suoraan Eilen tein –blogin tutoriaaleista. Ainoastaan sillä erotuksella, että en ole virkannut pipareita vaan kukkia. Joulussa ja kesässä näyttää olevan sama muoto eri väreillä.

Ohje löytyy täältä: piparipannunalunen 20140623-002

Kerrokset 1 – 3 virkataan keltaisella ja 4. – 6. kerros kukan terälehtien värillä.

Aikaa tämän kukan luomiseen ei mene kuin puolisen tuntia. Varo ettet jää pahasti koukkuun – riittääkö kaikille kukille pannuja?

20140620-001-2