Ikkunalaudan chilitarhan Naga Morich jaksaa puskea podeja maailmaan, vaikka ulkona ei valoa näy ja kasvilamppukin on pysynyt kaapin perukoilla. Mistä jotkut saavat tämän energian?
Lemmikkiperheen arkea; yritä ottaa kuva mistä kohteesta tahansa, niin taatusti saat kaupan päälle lemmikin kuvaan etualalle.
Näin loppusyksystä saimme poimia 6 mehevää maailman tulisimpiin chileihin kuuluvaa Naga Morichia. Niitä ei ihan helpolla saakaan kulumaan, sillä kokonaisen – tai puolikkaankin – podin pilkkominen ruuan sekaan on suoranainen itsemurhayritys. Parhaaksi käyttötavaksi olemme todenneet chiliöljyn. Sitä pystyy annostelemaan ruokaan hallinnassa pysyvän määrän.
Chiliöljyä varten tulisen lajikkeen podit (esim. Naga Morich tai Habanero) kannattaa halkaista ja jättää kuivumaan. Kuiva chili pilkotaan saksilla lasipurkkiin ja päälle kaadetaan ruokaöljyä. Älä missään nimessä pilko podia veitsellä leikkuulaudalla pitäen chilistä paljain käsin kiinni… Se kostautuu pahemman kerran silmää hieraistessa, vaikka olisit kuinka pessyt kätesi pilkkomisoperaation jälkeen.
Kansi kiinni ja odottamaan. Parin viikon päästä käytössä on öljyä, jota kannattaa alkuun varuiksi annostella tippoja laskeskellen. Öljy säilyy hyvin, kun se on tehty kuivasta chilistä.
Voin taata, että tämän jälkeen ruuasta ei puutu poltetta. Mutta ai että miten hyvältä se polte tuntuukaan!
Metsämaja 
Isä kuivatti Naga Morichia ja jauhoi chilimyllyllä (tiiviillä säiliöllä varustettu entinen kahvimylly). Keittiöön ei voinut mennä kahteen päivään aivastelematta.
Haha, voin niin kuvitella!