Vuohenputkipiirakka

Villivihannesta pukkaa etelässä jo huhtikuussa. Sesonki on nyt pääsemässä hyvään vauhtiin ensimmäisten nousijoiden matkassa. Me olemme maistelleet jo nokkosta ja vuohenputkea. Nyt alkaa näkyä muitakin herkkuja, joten täytyy lähteä taas kiertelemään pihapiiriä sillä silmällä.

Vuohenputki on vihattu rikkakasvi. Sitä ainakin riittää ihan niin paljon kuin ikimaailmassa jaksaa kerätä. Suhtaudun siihen vähän ristiriitaisesti; vuohenputki on mielestäni aidosti hyvää, mutta kokematon voi sekoittaa sen myrkyllisiin kasveihin. Myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki ovat ulkonäöltä harmillisen lähellä vuohenputkea, mutta tietyt merkit opettelemalla voi kerätä huoletta lautaselleen rikasta ravintoa.

Vuohenputki viihtyy erityisesti pihapiirien seinustoilla, jossa se kasvaa nopeasti paksuksi vihermatoksi. Maukkaimmat lehdet ovat vielä supussa olevia. Tunnistus on tietysti hankalampaa suppulehtisten kanssa, joten keräyspaikan kasvuston täytyy olla ennestään tuttu.

Muutimme talven aikana asumaan Fiskarsiin, jossa on runsaasti puhdasta pihapiiriä villivihannesten keruuta varten. Innoissani lähdin keräämään ensimmäisiä maasta puskevia vuohenputkia. Keräsin niitä ison satsin, mutta sisälle päästyäni tuli kuitenkin pupu pöksyyn. En tuntenut kasvupaikkaa entuudestaan, eikä supussa olevista lehdistä ottanut selvää tarpeeksi varmuudella. Heitin siis nämä putket menemään, mutta palasin parin viikon päästä samalle alueelle. Vuohenputkea siellä kasvoi minkä ehti, joten jatkossa uskallan kerätä sieltä myös vastanousseet lehdet. Tämä olkoon esimerkkinä, että ei kannata lähteä päätä pahkaa keräämään mitä tahansa maasta nousee. Mutta ehdottomasti kannattaa lähteä keruureissulle pienen perehdytyksen jälkeen.

Vuohenputkessa lehti jakaantuu kolmeen osaan, joista jokainen osa jakaantuu kolmeen lehdykkään. Alalehdet saattavat nopeasti katsottuna näyttää kaksilehtisiltä, mutta todellisuudessa siinä on kolme epäsymmetristä lehteä. Varsi on tyvestä punertava ja siinä on omanlainen miellyttävä tuoksu. Maku on mukavan yrttinen, ja tuoreet lehdet maistuvat hyvältä ihan sellaisenaan. Isommat lehdet kannattaa ryöpätä nopeasti ennen ruokaan lisäämistä.

Idea vuohenputkipiirakasta on peräisin Martoilta. Olen taas mennyt muuttelemaan ohjetta, joten tässä on Metsämajan versio.

VUOHENPUTKIPIIRAKKA

Pohja
1 dl perunasosehiutaleita
TAI 1/2 dl perunasosejauhetta
TAI 100 g valmista perunasosetta (tässä tapauksessa jätä vesi pois)
1,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
50 g voita
1 dl vettä

Täyte
n. 2 dl kiehautettuja, hienonnettuja vuohenputken lehtiä
1 sipuli
3-4 lehtisellerin vartta
2 dl kermaa
2 munaa
2 dl juustoraastetta
reilu loraus sitruunamehua
mustapippuria
öljyä kuullostusta varten

Sekoita perunasosehiutaleet, jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon voi. Lisää vesi ja sekoita. Pyöritä taikina palloksi ja anna olla hetki viileässä.
Hienonna sipuli ja lehtisellerit ja kuullota öljyssä. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään.
Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, kaada täyte ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Kaksinkertaisesta annoksesta saat piirakkaa uunipellillisen verran.

Hauskaa vappua ja alkavaa kesää (parhaillaan jylläävästä räntäsateesta huolimatta)!

Advertisement

Koivunmahlamaistiaisia

Suomen luonnosta saa herkkuja ruokapöytään jo varhaiskeväästä lähtien. Olemme parina keväänä kokeilleet koivunmahlan valutusta. Paras mahlakausi on kun maan routa alkaa sulaa pintaosista, mutta lehtisilmut eivät ole vielä puhjenneet. Runsaimman valuman ajankohdan löytämiseen tarvitaan selvästi enemmän kokemusta kuin kaksi valutuskokeilua, mutta olemme sentään saaneet maistiaisia.

Puun rungon alaosaan porataan pieni reikä, josta mahtuu juuri ja juuri sisään pilli tai muu valutusväline. Sitten jäädään odottamaan saalista muutaman tunnin ajaksi. Mahla tulee säilöä jääkaapissa ja käyttää parin päivän sisällä tai pakastaa, sillä siihen ei ole lisätty säilöntäaineita.

Luonnollisesti porattavan koivun tulee olla oma puu tai ainakin puun omistajan täytyy olla juonessa mukana.

Tässä on ainut oikea käyttötarkoitus karmealle mainostajan muovihärpäkkeelle, jonka olemassaoloa saatoin vähän ihmetellä. 😉

Valmistimme tämän kevään vienosti makeasta mahlasaaliista herkkujen herkkua eli mahlalla terästettyä herkkutattikeittoa. Keiton ohje on kirjasta Koivunmahlaa ja kaviaaria (Tallberg, Lindgren 2012). Tähän saimme kulumaan pakkasesta viime syksyn hekumaalista herkkutattisatoa. Mahlan ja tattien sesonki ei ole samaan aikaan, joten jompi kumpi täytyy ottaa keittoon pakastimesta.

Mahlan keruu tapahtui vähän turhan kiireellä, joten saimme ainekset vain puolikkaaseen annokseen keittoa. Laitan tähän koko annoksen ohjeen. Keiton kylkeen sopi erinomaisesti Etiketti-lehdestä löydetyt makeansuolaiset timjamiskonssit.

MAHLAINEN TATTIKEITTO

2 keskikokoista sipulia
2 valkosipulinkynttä
1/2 pientä porkkanaa
1/2 lehtisellerin vartta
1 laakerinlehti
1/2 tl kuivattua timjamia (tai pieni nippu tuoretta)
70 g voita
1 rkl vehnäjauhoa
1/2 kg tatteja
1 dl valkoviiniä
n. 1 l koivunmahlaa
1 dl kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Freesaa sipuleita, porkkanaa, selleriä ja mausteita voissa vartin ajan. Lisää jauhot joukkoon ja sekoita huolellisesti 5 minuutin ajan.

Paloittele tatit ja lisää ne pannuun muiden ainesten sekaan. Sekoittele aineksia vielä muutama minuutti.

Lisää joukkoon viini ja anna kiehua 5 minuuttia, jotta alkoholi haihtuu ja maut yhdistyvät.

Lisää puolet mahlasta ja keitä puolen tunnin ajan.

Lisää loput mahlasta, kiehauta ja soseuta samettiseksi. Lisää kerma ja kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

TIMJAMISKONSSIT

4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,75 dl sokeria (itse laitoin 0,5 dl intiaanisokeria ja hyvä tuli)
50 g kylmää voita
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
1 dl raastettua cheddaria tai muuta maukasta juustoa
2 rkl tuoretta, hienonnettua timjamia
voiteluun: 1 kananmuna

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään.

Nypi joukkoon kuutioitu, kylmä voi. Lisää kerma, juusto ja yrttisilppu. Sekoita mahdollisimman nopeasti taikinaksi, ettei siihen muodostu sitkoa.

Muotoile taikinasta leivinpaperille kaksi pyöreää limppua. Painele esim. veitsenvarrella tai leikkaa taikinapyörällä jakouurteet.

Voitele kananmunalla. Paista uunissa n. 20 minuuttia. Leivonnainen on valmis, kun skonssin pohja on kauniin ruskea ja tuntuu kovahkolta.

Tarjoa paistolämpimänä voin kanssa.

Nämä kyllä maistuivat!

Kerro jos sinulla on vinkkejä koivunmahlan suhteen! Olemme tosiaan vielä ihan aloittelijoita tässä asiassa, mutta haluamme päästä maistiaistasoa pidemmälle.

Kevät alkaa maistua

Aurinko nousee uuteen kesään! Kevät on etelässä edennyt jo siihen pisteeseen, että Fiskarsin kotirannalla käyskennellessä saa ihailla kukoistukseen valmistautuvia kukkia. Ruokaakin on jo hyvää vauhtia alkanut puskea maasta.

Nokkonen on yksi lempparini villivihanneksista. Se sopii niin moneen ruokaan ja on erittäin ravinnepitoinen. Pidetäänkö minua ihan pimahtaneena, jos kutsun näitä talon kulmalla nousevia nokkosvauvoja söpöiksi?

Vuohenputki on myös alkanut kerätä rikkakasvipotentiaaliaan maan pinnalle. Meidän taloudessa kasvimaan kitkeminen on kuin sadonkorjuuta samalla, sillä iso osa rikkakasveistakin syödään. Jokohan vuohenputkista saisi ensi viikonloppuna piiraan aikaiseksi?

Minulla kuluu kaikki ylimääräinen aika pihamaan kasveja opetellessa. Tarkkuutta vaaditaan, mutta muutaman kasvin opettelu joka vuosi ei ole paljon vaadittu. Täällä on niin paljon syötävää!