Arkisto | heinäkuu, 2015

Mustikkaa ja timjamia

26 Hei

Mustikkametsät kutsuvat rohmukansaa, joten on aika kokeilla uusia mustikkareseptejä. Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini-lehdessä (5/2015) on ohje basilika-mustikkapiirakkaan. Tein viime kesänä onnistuneen kokeilun mustikkahillon maustamisesta timjamilla, joten päätin vaihtaa basilikan timjamiin. Kyllä kannatti kokeilla! Tämä herkku katosi suihin sellaista vauhtia, että kamerakin tajuttiin ottaa esille vasta rääppeiden aikaan.

20150726-9214

TIMJAMI-MUSTIKKAPIIRAKKA

Taikina
125 g voita (huoneenlämpöistä)
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

Timjamisokeri
1 3/4 dl sokeria
pieni nippu timjamin varsia

Muruseos
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja

Täyte
muutama kourallinen mustikoita (n. 400 g)
timjamin kokonaisia lehtiä
(1 rkl perunajauhoja)

Valmista timjamisokeri. Irrota timjamin lehdet varsista ja jauha ne sokerin kanssa sauvasekoittimella tasaiseksi, vaaleanvihreäksi seokseksi.

Tee taikina. Sekoita pehmeä voi ja 1 dl timjamisokeria keskenään. Lisää muna. Yhdistä vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola toisessa kulhossa. Lisää seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Voitele piirakkavuoka (halkaisija n. 26 cm). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle niin paljon mustikoita, että taikinaa jää näkyviin vain reunoilta. Jos käytät pakastemustikoita, sekoita niihin ruokalusikallinen perunajauhoja ennen vuokaan levittämistä.

Valmista muruseos nyppimällä voi, loput timjamisokerista ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Ripottele seos mustikoiden päälle. Ripottele lopuksi piiraan päälle myös timjamin lehtiä.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Jos minulta kysytään, niin piiras on parasta tietysti vaniljajäätelön kanssa.

Timjami korostaa mustikan makua miellyttävällä tavalla. Lupaan kokeilla piirakan basilikaversiota heti, kun koko kesän kasvimaalla kituuttaneet basilikat eheytyvät poimittavaan kuntoon. Timjami on sentään sopeutunut tämän kesän yrttimaaolosuhteisiin ja varvut pullistelevat mustikoita, joten piirakka-aineksilla ei ole loppumisvaaraa.

Niittyjen chai

23 Hei

20150719-9102

Mesiangervo täyttää parhaillaan tuoksullaan niityt ja lähes kaikki kolkat tunturipaljakoita lukuun ottamatta. Täyteläinen ja varsin herkullinen tuoksu sai Metsämajan väen kokeilemaan mesiangervon kukkien makua. Siinäpä vasta koukuttava maku!

Hiukan koleita kesäiltoja lämmittää mesiangervon kukilla maustettu kuuma maito. Kukkia kannattaa käyttää kuivattuna, sillä niin aromit tulevat paremmin esille. Mesiangervo sisältää salisylaattia, joten ASA-allergisten kannattaa olla varovaisia käytön suhteen. Muutenkin käyttö tulee pitää kohtuudessa rohto-ominaisuuksien vuoksi.

Mesiangervo on monipuolinen kasvi. Ennen kukintaa kerätyistä lehdistä voi myös keittää teetä ja kasvivärjäreille tämä on kokeilun arvoinen kasvi. Nyt vaan kukkia kuivaamaan!

CHAI MESIANGERVOSTA

maitoa
mesiangervon kukkia
hunajaa

Laita kattilaan haluamasi määrä maitoa ja hyppysellinen kuivattuja ja morttelissa jauhettuja mesiangervon kukkia. Kiehauta. Kaada kuppeihin ja lisää hunajaa makeusmieltymyksesi mukaan. Tuoksuttele ja nauti!

20150719-9086

Pyörällä Porvooseen

14 Hei

Vuosi sitten heinäkuun puolivälissä piisasi hellettä. Päätimme silloin mieheni kanssa lähteä viikonloppumatkalle lähelle. Pakkasimme pyörälaukkuihin välttämättömimmän ja kuskasimme koiramme hoitoon Keravalle. Sieltä oli hyvä lähteä polkemaan lämpimiä pellonpientareita pitkin kohti Porvoota.

20140712-3437

Porvoo on mielikuvissamme paikka, jossa aina paistaa aurinko ja suussa maistuu makealta. Aurinko totisesti paistoi tälläkin kerralla ja ajatus herkkuhetkistä antoi motivaatiota polkemiseen. Herkuttelu on ihanaa, mutta paljon ihanampaa se on sen jälkeen, kun on saanut lihakset kunnolla hapoille.

20140712-344720140712-3420

Keravalta Porvooseen on matkaa Kuninkaantietä pitkin noin 40 kilometriä. Matka on lyhyt tai pitkä riippuen siitä, kuinka paljon on tullut poljettua edeltävinä viikkoina. Jos tämä on kesän ensimmäinen lenkki, niin muutama maisemanihailu- ja juomatauko tulee tarpeeseen.

20140711-3338
20140711-3322
20140712-3429

Herkkuja pääsi maistelemaan jo urheilun lomassa, sillä ahot notkuivat meheviä mansikoita. Ei tämä meidän eteneminen tosiaan ollut mitään verenmaku suussa –meininkiä. Ei ole järkeä matkustaa, jos ei nauti matkanteosta ja sen tarjoamista elämyksistä. Määränpää on vain yksi osa matkasta.

20140712-3413

20140711-3381

Perillä Porvoon vanhassa kaupungissa meitä odotti varaus hotelli Pariisin Villessä. Lämpimät tervetulotoivotukset ja raikas suihku virkistivät. Olo oli ihan kuin ulkomailla. Olimme niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana arjesta.

20140711-26

Koko iltapäivä oli aikaa käppäillä ympäriinsä mukulakivikatuja. Vanhan kaupungin pienet putiikit ovat viehättäviä katsella, mutta tällä kertaa meitä kiinnosti enemmän Porvoon taidetarjonta.

20140711-3359

 

20140711-20140711-3398

Galleria Vanha Kappalaisentalo tarjosi Porvoon Taideyhdistyksen yhteisnäyttelyn. Monenlaista merellistä maisemaa oli asetettu esille minulle mieluisalla ilmavalla tyylillä. Lisäksi Taidetehtaalla vierähti tovi jos toinenkin, sillä tarjonta oli runsas ja mielenkiintoinen. Silloin Taidehallissa oli esillä Saara Piispan töitä. Taidelainaamo Konstassa pääsimme tutustumaan lukuisten meille entuudestaan vieraiden taiteilijoiden tuotantoon.

Kannattaa antaa hetki nykytaiteelle, vaikka ei lukeutuisikaan taideharrastajien joukkoon. Kuvataide antaa suuria elämyksiä, jos on sille avoin ja antaa taulujen tarinoiden viedä mielikuvitusmatkalle.

20140711-3374

Pääsin minä sitten sille niin haikailemalleni herkkukätkölle. Brunbergin tehtaanmyymälään liittyy hyviä lapsuuden kesämuistoja – siltä ajalta kun aina paistoi aurinko. Tähän toimintaan liittyy paradoksi: Mitä harvemmin näitä herkkuja syö, sitä paremmalta ne maistuvat.

20140711-3379

Pieni lepotauko tuli tarpeeseen, jotta jaksoi lähteä taas seuraavalle herkkuapajalle.

20140711-3353

Kaverin suosituksesta olimme tehneet varauksen ravintolaan nimeltä Sicapelle. Nimi on vähän yllättävä hienolle ravintolalle, mutta sen takana on tarina. Pariisin Ville eli Ville Vallgren oli kuuluisa suomalainen kuvanveistäjä. Hänen kädenjälkeään on mm. Havis Amanda Helsingin Kauppatorilla. Villen kotona osattiin nauttia elämästä; ateljeessa elettiin taiteelle ja pihalla hoidettiin puutarhaa ja kasvatettiin sikoja. Eräänä päivänä iloa pursuaviin hetkiin ystävien kanssa tuli särö, sillä Akseli Gallen-Kallelan koira tappoi Villen lemmikkiporsaan, SikaPellen.

Tämä historiallisia tarinoita pursuava miljöö tarjosi ehkä jopa tähän asti parhaimman ravintolakokemuksen.

20140711-9

Ruoka oli erinomaista, kekseliästä ja täyttävää. Palvelusta annan myös täyden kympin, sillä tunnelma oli rento ja saimme kuulla esittelyt jokaiselle annokselle ja juomalle.

20140711-15

Illallisen jälkeen olo oli niin euforinen, että aloin ymmärtää maamme suurten taiteilijoiden hedonistista elämäntyyliä. Koko elämä ei kuitenkaan ole yhtä nautintoa. Se on tullut todettua. Tähän liittyy toinen paradoksi: Mitä enemmän elämä on kolhinut, sitä suuremmin osaa arvostaa välillä niin itsestäänselvinä pidettyjä asioita kuten iltaa hyvässä seurassa nautinnollisen ruuan äärellä.

Ravintola oli nappiosuma, mutta niin oli hotellikin. Pariisin Ville on tyylillä sisustettu ja sijainti aivan vanhan kaupungin ytimessä salli meidän nauttia kujakaupungin ulkomaatunnelmasta läpi yön.

Aamiaisella taas hemmoteltiin. Kun katson tätä kuvaa aamiaispöydästä, minulle tulee kauhea ikävä takaisin tälle meidän pienelle matkalle.

20140712-3402

Tämä meni nyt taas yltiöpäisen hehkuttamisen puolelle, mutta en millään keksi mitään pahaa sanottavaa koko reissusta. Miksi ihmeessä matkustaisin lentäen viikonloppumatkalle, jos voin paljon lähempänä saada vähintään yhtä suuria elämyksiä?

Seuraavana päivänä oli poljettava takaisin. Mahtavan mässäilyn jälkeen tuntui hyvältä antaa taas lihaksille vähän työtä. Paluumatka sujui jo kuin vanhoilta tekijöiltä, vaikka pyöräilykilometrejä ei ollut ennestään kasassa kovinkaan paljon.

Reilun vuorokauden matkan jälkeen olo oli todella kuin olisi käynyt viikon lomamatkalla. Jos virkistäytyminen on näin helppoa, niin mihinkäs lähtisimme seuraavaksi?

20140712-3453

Koivunlehtisima

5 Hei

Metsämajassa on tänään nautittu helteisestä heinäkuusta missäs muualla kuin metsässä. Ensimmäiset mustikat sai jo pistää suuhun. Niitä on tänä vuonna tulossa ihan valtava määrä, jes! Myös ensimmäiset pienet kantarellit maistuivat leivän päällä.

Kuumana päivänä kylmät juomat tekevät kauppansa, joten Metsämajassa kokeiltiin ihan hiljattain Kotivinkin nettisivuilta löytämääni ohjetta koivunlehtisimasta. Ohje tulee meillä vakikäyttöön, sillä juoma on hyvin raikasta eikä liian makeaa. Tämä on varmasti ihan parasta kevään ensimmäisistä koivunlehdistä valmistettuna, mutta sitä voi hyvin valmistaa siihen asti, kun lehdet ovat vielä vihreitä ja hyvännäköisiä.

Koivunlehtisima ei ole yhtä hapokasta kuin perinteinen sima, joten valmistuskin käy reilussa vuorokaudessa. Juomaan käytetään rauduskoivun lehtiä, jotka saattaa sekoittaa lähinnä hieskoivun lehtiin. En sitten tiedä kuinka oleellista on, että juomaan tulee nimenomaan rauduskoivun lehtiä.

20140516-9591

KOIVUNLEHTISIMA

n. 2 l rauduskoivun lehtiä
1 sitruuna
400 g sokeria
5 l vettä
herneenkokoinen pala tuorehiivaa

Huuhtele lehdet ja pese sitruuna hyvin. Viipaloi sitruuna. Kiehauta vesi ja kaada se lehtien sekä sitruunan päälle. Lisää sokeri. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva. Jätä sima käymään huoneenlämmössä vuorokauden ajan. Pullota juoma ja viilennä se jääkaapissa. Jäähtynyt juoma on valmis tarjottavaksi.

20150705-7912