Huomenta! Olemme viettäneet usean viikon hiljaiseloa, kuten vihjailin jouluna tapahtuvaksi. Metsämajan väki oli nämä viikot nauttimassa Fiskarsin ainutlaatuisesta miljööstä.
Yritämme taas pikkuhiljaa orientoitua kaupunkielämään Helsingissä. Tähän elämään kuuluu myös tietokone ja media, joten pian pääsette näkemään, mitä puuhasimme vuodenvaihteessa. Kunhan nyt ensin heräämme tästä talvihorroksesta…
Metsämaja on nyt vuoden vanha!
Vuoteen on sisältynyt paljon hienoja kokemuksia luonnon virkistävästä, inspiroivasta ja parantavasta otteesta, monenlaisia makuja läheltä saaduista raaka-aineista sekä käsillä tekemistä vuoroin puikoilla tai siveltimillä.
Jatkossa samat teemat saavat uusia juttuja ja uutuutena Metsämajassa aloitetaan lähiseutumatkailu. Aina ei tarvitse mennä kovin kauas saadakseen lääkettä matkakuumeeseen.
Tässä on kooste kaikista Metsämajassa tähän asti julkaistuista jutuista jaoteltuina kategorioiden mukaan:
Eläimet
Hevosvoimaa
Joulutunnelmaa
Käsityöt
Huivihihatin
Apina-amigurumi ja kaverit
Kukkapannunalunen
Kuvataide
Maisemia maalaten
Luontokuvat
Karhusafari
Näkymiä sienimetsältä
Jännä juttu
Koreat korennot
Metsämajava
Heijastuksia
Talven maisemia
Kevään hehkua
Metsomaja
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen
Hosurit hillan perässä
Metsän antimet
Suomuurainmetsästys
Mustikkablinit
Koivukuorinta
Kajakkiretki
Näkymiä sienimetsältä
Sesonkiherkkuja
Sieniruokien aatelia
Marraskuista marjastusta
Metsäkeitto
Kevätkeitto
Poimulehteä pöytään
Kesän paras nokkospiiras
Keskikesän kuulumisia
Sesonkisalaatti
Hosurit hillan perässä
Puutarha
Herukkahedelmäsalaatti
Mustaherukanlehtijuoma
Sesonkiherkkuja
Metsäkeitto
Hamppurilainen
Polttaa!
Kasvilaari kerrostalopihassa
Poimulehteä pöytään
Jääteetä janoon
Mansikka-balsamicopizza
Raparperia ja rosmariinia
Reseptit
Mustikkablinit
Herukkahedelmäsalaatti
Mustaherukanlehtijuoma
Näkymiä sienimetsältä (herkkutattipasta)
Sesonkiherkkuja (Metsämajan sienikeitto, tomaatti-salvialeivät)
Sieniruokien aatelia (Metsämajan leppärouskurisotto)
Marraskuista marjastusta (katajainen puolukkahyytelö)
Metsäkeitto
Hamppurilainen (hamppupihvit, guacamole)
Kevätkeitto
Poimulehteä pöytään (peruna-poimulehtikeitto, kasvispannukakku)
Kesän paras nokkospiiras
Sesonkisalaatti
Jääteetä janoon
Mansikka-balsamicopizza
Raparperia ja rosmariinia (raparperi-rosmariinipaistos)
Retkeily
Suomuurainmetsästys
Karhusafari
Kajakkiretki
Näkymiä sienimetsältä
Jännä juttu
Talven maisemia
Viikko laduilla
Kevään hehkua
Metsomaja
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen
Hosurit hillan perässä
Urheilu
Kajakkiretki
Viikko laduilla
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen
Nämä vanhat jutut tulevat aina uudestaan ajankohtaiseksi vuodenaikojen kierrossa. Toivottavasti tämä kooste helpottaa juttujen selailua.
Metsämajassa odotetaan seuraavalta vuodelta paljon täydennystä jokaiseen kategoriaan. Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita teiltä lukijoilta. Mikä kategoria kiinnostaa eniten? Löytyisikö joku erityinen aihe, josta haluaisitte lukea ja nähdä kuvia?
Metsämaja toivottaa jouluun iloa, onnea ja leikkimielisyyttä sekä siunausta vuoteen 2014!
Eläimissä – erityisesti hevosissa – on jotain ihmeellistä, sillä ne tartuttavat minuun suunnattomasti energiaa. Miten esimerkiksi rauhallisesti paikoillaan seisova hevonen onkin niin piristävä seuralainen? Minä olen koukkuuntunut näihin isoihin eläimiin jo pikkutyttönä. Hevoset ovat kulkeneet ajatuksissani ja teoissani kohtuullisen nuoresta iästäni huolimatta jo yli 20 vuoden ajan.
Vuosia sitten omistin aivan upean hevosen. Tämä Suomi-filmien kuningas, Raston Poika, on näiden kuvien hevonen. Kiireinen nuori aikuisuus ja sitä kiireisemmät opinnot pakottivat minut luopumaan hevosestani. Onneksi ymmärsin jo silloin vuosia sitten, että Rasse pääsi erittäin hyvään kotiin. Erityisesti nyt oman vammautumiseni jälkeen ymmärrän, kuinka tärkeässä tehtävässä Rasse on saanut loistaa viime vuodet.
Rasse on terapiahevonen. Ihmisen ei tarvitse olla edes millään tavalla sairas, jotta saa kokea tämän hevosen voimauttavan otteen. Miten Rasse sen tekee? Se on täydellisesti läsnä.
Hevoselle voi jutella päivän tapahtumat – sekä ilot että murheet – ilman minkäänlaista huolta arvostelusta tai suorituspaineista. Tallin ulkopuolisessa elämässä saat tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vaan, mutta hevosen karsinassa olet aina yhtä hyväksytty.
Hevosten seurassa oleskelu ja puuhastelu on minun yksi tehokkaimmista lääkkeistäni. Se tuottaa iloa ja saa sydämen pomppimaan vastarakastuneen lailla. Erityisesti jos hevonen yhdistetään luonnossa liikkumiseen, niin paraneminen/ kuntoutuminen/ eheytyminen/ voimaantuminen (Mitä kaikkia niitä hienoja termejä onkaan?) on väistämätöntä.
Minua helpottaa tieto, että siellä se Rasse odottaa, että tulisin taas piipahtamaan ja kertomaan kuulumisia. Myös se tieto tuo iloa, että Rasse vastaanottaa muitakin elämän murskaamia ihmisiä halaamaan ja tuntemaan suuren suomenhevosen lämmön. Minteli
Metsämaja 