Arkisto | Kuvataide RSS feed for this section

Pyörällä Porvooseen

14 Hei

Vuosi sitten heinäkuun puolivälissä piisasi hellettä. Päätimme silloin mieheni kanssa lähteä viikonloppumatkalle lähelle. Pakkasimme pyörälaukkuihin välttämättömimmän ja kuskasimme koiramme hoitoon Keravalle. Sieltä oli hyvä lähteä polkemaan lämpimiä pellonpientareita pitkin kohti Porvoota.

20140712-3437

Porvoo on mielikuvissamme paikka, jossa aina paistaa aurinko ja suussa maistuu makealta. Aurinko totisesti paistoi tälläkin kerralla ja ajatus herkkuhetkistä antoi motivaatiota polkemiseen. Herkuttelu on ihanaa, mutta paljon ihanampaa se on sen jälkeen, kun on saanut lihakset kunnolla hapoille.

20140712-344720140712-3420

Keravalta Porvooseen on matkaa Kuninkaantietä pitkin noin 40 kilometriä. Matka on lyhyt tai pitkä riippuen siitä, kuinka paljon on tullut poljettua edeltävinä viikkoina. Jos tämä on kesän ensimmäinen lenkki, niin muutama maisemanihailu- ja juomatauko tulee tarpeeseen.

20140711-3338
20140711-3322
20140712-3429

Herkkuja pääsi maistelemaan jo urheilun lomassa, sillä ahot notkuivat meheviä mansikoita. Ei tämä meidän eteneminen tosiaan ollut mitään verenmaku suussa –meininkiä. Ei ole järkeä matkustaa, jos ei nauti matkanteosta ja sen tarjoamista elämyksistä. Määränpää on vain yksi osa matkasta.

20140712-3413

20140711-3381

Perillä Porvoon vanhassa kaupungissa meitä odotti varaus hotelli Pariisin Villessä. Lämpimät tervetulotoivotukset ja raikas suihku virkistivät. Olo oli ihan kuin ulkomailla. Olimme niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana arjesta.

20140711-26

Koko iltapäivä oli aikaa käppäillä ympäriinsä mukulakivikatuja. Vanhan kaupungin pienet putiikit ovat viehättäviä katsella, mutta tällä kertaa meitä kiinnosti enemmän Porvoon taidetarjonta.

20140711-3359

 

20140711-20140711-3398

Galleria Vanha Kappalaisentalo tarjosi Porvoon Taideyhdistyksen yhteisnäyttelyn. Monenlaista merellistä maisemaa oli asetettu esille minulle mieluisalla ilmavalla tyylillä. Lisäksi Taidetehtaalla vierähti tovi jos toinenkin, sillä tarjonta oli runsas ja mielenkiintoinen. Silloin Taidehallissa oli esillä Saara Piispan töitä. Taidelainaamo Konstassa pääsimme tutustumaan lukuisten meille entuudestaan vieraiden taiteilijoiden tuotantoon.

Kannattaa antaa hetki nykytaiteelle, vaikka ei lukeutuisikaan taideharrastajien joukkoon. Kuvataide antaa suuria elämyksiä, jos on sille avoin ja antaa taulujen tarinoiden viedä mielikuvitusmatkalle.

20140711-3374

Pääsin minä sitten sille niin haikailemalleni herkkukätkölle. Brunbergin tehtaanmyymälään liittyy hyviä lapsuuden kesämuistoja – siltä ajalta kun aina paistoi aurinko. Tähän toimintaan liittyy paradoksi: Mitä harvemmin näitä herkkuja syö, sitä paremmalta ne maistuvat.

20140711-3379

Pieni lepotauko tuli tarpeeseen, jotta jaksoi lähteä taas seuraavalle herkkuapajalle.

20140711-3353

Kaverin suosituksesta olimme tehneet varauksen ravintolaan nimeltä Sicapelle. Nimi on vähän yllättävä hienolle ravintolalle, mutta sen takana on tarina. Pariisin Ville eli Ville Vallgren oli kuuluisa suomalainen kuvanveistäjä. Hänen kädenjälkeään on mm. Havis Amanda Helsingin Kauppatorilla. Villen kotona osattiin nauttia elämästä; ateljeessa elettiin taiteelle ja pihalla hoidettiin puutarhaa ja kasvatettiin sikoja. Eräänä päivänä iloa pursuaviin hetkiin ystävien kanssa tuli särö, sillä Akseli Gallen-Kallelan koira tappoi Villen lemmikkiporsaan, SikaPellen.

Tämä historiallisia tarinoita pursuava miljöö tarjosi ehkä jopa tähän asti parhaimman ravintolakokemuksen.

20140711-9

Ruoka oli erinomaista, kekseliästä ja täyttävää. Palvelusta annan myös täyden kympin, sillä tunnelma oli rento ja saimme kuulla esittelyt jokaiselle annokselle ja juomalle.

20140711-15

Illallisen jälkeen olo oli niin euforinen, että aloin ymmärtää maamme suurten taiteilijoiden hedonistista elämäntyyliä. Koko elämä ei kuitenkaan ole yhtä nautintoa. Se on tullut todettua. Tähän liittyy toinen paradoksi: Mitä enemmän elämä on kolhinut, sitä suuremmin osaa arvostaa välillä niin itsestäänselvinä pidettyjä asioita kuten iltaa hyvässä seurassa nautinnollisen ruuan äärellä.

Ravintola oli nappiosuma, mutta niin oli hotellikin. Pariisin Ville on tyylillä sisustettu ja sijainti aivan vanhan kaupungin ytimessä salli meidän nauttia kujakaupungin ulkomaatunnelmasta läpi yön.

Aamiaisella taas hemmoteltiin. Kun katson tätä kuvaa aamiaispöydästä, minulle tulee kauhea ikävä takaisin tälle meidän pienelle matkalle.

20140712-3402

Tämä meni nyt taas yltiöpäisen hehkuttamisen puolelle, mutta en millään keksi mitään pahaa sanottavaa koko reissusta. Miksi ihmeessä matkustaisin lentäen viikonloppumatkalle, jos voin paljon lähempänä saada vähintään yhtä suuria elämyksiä?

Seuraavana päivänä oli poljettava takaisin. Mahtavan mässäilyn jälkeen tuntui hyvältä antaa taas lihaksille vähän työtä. Paluumatka sujui jo kuin vanhoilta tekijöiltä, vaikka pyöräilykilometrejä ei ollut ennestään kasassa kovinkaan paljon.

Reilun vuorokauden matkan jälkeen olo oli todella kuin olisi käynyt viikon lomamatkalla. Jos virkistäytyminen on näin helppoa, niin mihinkäs lähtisimme seuraavaksi?

20140712-3453

Debyytti kuvanveistossa

19 Maa

20150201-1282

Lapset leikkivät lumella, mutta näköjään lapsenmielisillä into lumesta muovaamiseen ei lopu aikuisuudessakaan.

Taiteen lukuisista eri lajeista ja suuntauksista minua on alkanut kiehtoa maataide. Erityisesti ekologinen, luonnon omista materiaaleista tehty teos keskellä aitoa luontoa saa ideanystyräni kutisemaan. Ihailen brittiläisen kuvanveistäjä Andy Goldsworthyn kekseliäitä teoksia.

Olisi kyllä melkoinen yllätys, jos eräretkellä tulisi ihmisen tekemä taideteos vastaan. Maataide ei ole läheskään aina kovin helposti lähestyttävässä paikassa. Se vasta kiehtovaa onkin! Ihan parasta olisi, jos teoksen näkemiseen vaadittaisiin parin päivän vaellus kompassin ja kartan avulla.

Päätin kokeilla kuvanveistokykyjäni Posion reissulla loputtoman luonnon keskellä. Materiaalit olivat talvella hiukan vähänlaiset: lunta, jäätä ja vettä. Mikäs siinä, ne ovat varsin toimivia materiaaleja kovassa pakkasessa. Onhan Andykin tehnyt upeita lumi- ja jääteoksia.

Halusin tehdä metson, jonka näimme yhdellä hiihtoretkellä. Sitä olisi ollut kiva seurata pidempäänkin, joten jäämetso sai sijaistaa aitoa erämetsien kuningaslintua.

20150201-1292

Pakkasta oli ihan riittävästi tämmöisen etelännaisen näkökulmasta, joten työ edistyi varsin hitaasti. Välillä piti mennä sisälle herättelemään sormia eloon ja pyytää mies jatkamaan. Yhdessä väkersimme tätä otusta monen päivän ajan, sillä veden tilavuuden kanssa eri lämpötiloissa oli vähän säätöä. Yhtenä iltana metson saatua pääkoppa kroppaansa, terassilta kuului iso rasahdus ja kopsahdus. Se siitä päästä.

Hitaasti mutta myöskin melko varmasti mehto saavutti lopullisen muotonsa. Se pääsi asustamaan koskemattomien kinosten keskelle. Siellä se edelleen odottaa, että joku kävelee vastaan ja kohtaa uskollisesti reviiriään vartioivan jäämehton. Mutta kuinka kauan?

20150205-1651

20150205-1652

20150205-1644

20150205-1657

Kuikka lipui paperille

30 Mar

20130620-7286

Tyylikkäästi pukeutuneet kuikat lipuvat äänettömästi tyynen järven pinnalla aamu-usvassa. Halutessaan ne tulevat kuulluksi kaikilla rannoilla. Ihmisten seurasta kuikat eivät liiemmin perusta, mutta ihmisille ne tuovat juuri oikean rauhallisen kesätunnelman järviluonnon äärellä.

Tykkään kuikista. Siksi tahdoin ikuistaa paperille Gavia arctican, jonka äänet kuuluvat ehdottomana osana onnelliseen kesääni.

Tämän kuvan olen tehnyt vuosi sitten, kun osallistuin ensimmäistä kertaa taidegrafiikkakurssille. Täytyy sanoa, että grafiikka veti minut saman tien pauloihinsa. Tunnit kuluvat kuin minuutit ja kaikki grafiikan ulkopuoliset ajatukset ovat tipotiessään. Melkoinen flow-harrastus! Harmi vaan, että tämäkin on sellaista välineurheilua, ettei siihen ihan helposti heltiä mahdollisuutta pienessä kaupunkiasunnossa. Edelleen etsin paikkaa, jossa voisin työstää grafiikkaa ilman ohjattua kurssia.

IMG_2169

Taidegrafiikkaan liittyy monia jännittäviä hetkiä. Syke on selvästi koholla, kun prässin kampi pyörii käsissäni vieden tunti(/päivä-)tolkulla työstetyn levyn jäljen paperille ensimmäistä kertaa. Lopputulos on aina jollain tasolla yllätys.

Ei tämä kuikkatyö sujunut alkuun ihan kuin Metsämajas… – eikun Strömsössä. Hermoissa oli vähän pitelemistä, mutta sitkeästi pakotetun kärsivällisyyden ansiosta pääsin seuraamaan kuikan ilmestymistä aamu-usvasta. Kuikan näköpiiriin saaminen vaati opettajan lukuisia vinkkejä ja monia vedostuksia.

Tässä eivät ole ihan kaikki vedokset, sillä yksi niistä on mummini seinällä. Tekniikkana olen käyttänyt kuivaneulaa ja carborundumia.

20141130-9193

20141130-9196

Ehkä olen vähän oikukas, sillä omalle seinälle laitoin vedoksen sijaan painolevyn. Pidän kuikan metallisesta hohdosta, joka saa sen säteillen pomppaamaan kuvasta esille.

20141130-9204

Tässä tämä esikuvakuikka lipuu mökkijärven rantavesissä. Toivottavasti näemme taas ensi kesänä!

20110625-5147

Metsämajassa juhlitaan!

10 Elo

20140712-001

Metsämaja on nyt vuoden vanha!

Vuoteen on sisältynyt paljon hienoja kokemuksia luonnon virkistävästä, inspiroivasta ja parantavasta otteesta, monenlaisia makuja läheltä saaduista raaka-aineista sekä käsillä tekemistä vuoroin puikoilla tai siveltimillä.

Jatkossa samat teemat saavat uusia juttuja ja uutuutena Metsämajassa aloitetaan lähiseutumatkailu. Aina ei tarvitse mennä kovin kauas saadakseen lääkettä matkakuumeeseen.

Tässä on kooste kaikista Metsämajassa tähän asti julkaistuista jutuista jaoteltuina kategorioiden mukaan:

Eläimet
Hevosvoimaa
Joulutunnelmaa

Käsityöt
Huivihihatin
Apina-amigurumi ja kaverit
Kukkapannunalunen

Kuvataide
Maisemia maalaten

Luontokuvat
Karhusafari
Näkymiä sienimetsältä
Jännä juttu
Koreat korennot
Metsämajava
Heijastuksia
Talven maisemia
Kevään hehkua
Metsomaja
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen
Hosurit hillan perässä

Metsän antimet
Suomuurainmetsästys
Mustikkablinit
Koivukuorinta
Kajakkiretki
Näkymiä sienimetsältä
Sesonkiherkkuja
Sieniruokien aatelia
Marraskuista marjastusta
Metsäkeitto
Kevätkeitto
Poimulehteä pöytään
Kesän paras nokkospiiras
Keskikesän kuulumisia
Sesonkisalaatti
Hosurit hillan perässä

Puutarha
Herukkahedelmäsalaatti
Mustaherukanlehtijuoma
Sesonkiherkkuja
Metsäkeitto
Hamppurilainen
Polttaa!
Kasvilaari kerrostalopihassa
Poimulehteä pöytään
Jääteetä janoon
Mansikka-balsamicopizza
Raparperia ja rosmariinia

Reseptit
Mustikkablinit
Herukkahedelmäsalaatti
Mustaherukanlehtijuoma
Näkymiä sienimetsältä (herkkutattipasta)
Sesonkiherkkuja (Metsämajan sienikeitto, tomaatti-salvialeivät)
Sieniruokien aatelia (Metsämajan leppärouskurisotto)
Marraskuista marjastusta (katajainen puolukkahyytelö)
Metsäkeitto
Hamppurilainen (hamppupihvit, guacamole)
Kevätkeitto
Poimulehteä pöytään (peruna-poimulehtikeitto, kasvispannukakku)
Kesän paras nokkospiiras
Sesonkisalaatti
Jääteetä janoon
Mansikka-balsamicopizza
Raparperia ja rosmariinia (raparperi-rosmariinipaistos)

Retkeily
Suomuurainmetsästys
Karhusafari
Kajakkiretki
Näkymiä sienimetsältä
Jännä juttu
Talven maisemia
Viikko laduilla
Kevään hehkua
Metsomaja
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen
Hosurit hillan perässä

Urheilu
Kajakkiretki
Viikko laduilla
Lehtoa pitkin leirinuotion ääreen

Nämä vanhat jutut tulevat aina uudestaan ajankohtaiseksi vuodenaikojen kierrossa. Toivottavasti tämä kooste helpottaa juttujen selailua.

Metsämajassa odotetaan seuraavalta vuodelta paljon täydennystä jokaiseen kategoriaan. Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita teiltä lukijoilta. Mikä kategoria kiinnostaa eniten? Löytyisikö joku erityinen aihe, josta haluaisitte lukea ja nähdä kuvia?

Maisemia maalaten

11 Huh

Kuvataide on vanha harrastukseni, jonka parissa vietin paljon aikaa erityisesti lapsena. Piirtäminen ja maalaaminen vaihtuivat käsitöihin, jotka nekin pian vaihtuivat pelkkään opiskeluun. Vammautumisen jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus ja ymmärrys palata niiden harrastusten pariin, jotka ovat erityisen nautinnollisia. Jos en harrastaisi niitä nyt, niin milloin sitten?

Muistan elävästi hetken, kun istuin jännityksestä tärisevä sivellin kädessä ja tuijotin tyhjää paperia. Valkoisen paperin kauhu valtasi minut. En tiennyt yhtään, millaista jälkeä käteni tuottaisi, sillä en ollut piirtänyt tai maalannut melkein kertaakaan noin 15 vuoteen.

Nyt tästä jännittyneestä hetkestä on reilu vuosi aikaa. Onneksi uskalsin aloittaa, sillä maalaaminen on seurannut minua koko vuoden. Harrastus on tuonut lukuisia mukaansa imaisevia flow-hetkiä, jolloin maailmassa ei ole ollut mitään muuta kuin minä ja kuva, joka siirtyy pikkuhiljaa päästäni maalauspohjalle. Lisäksi olen päässyt tutustumaan moniin saman harrastuksen parissa viihtyviin mukaviin ihmisiin. Kuvataiteen maailma on palannut elämääni entistä monipuolisempana.

Minulle erityisen innostavaa ja suorastaan terapeuttista on maalata luontomaisemia. Näiden maalaushetkien äärellä pääsen Suomen järviluonnon kesäyön tunnelmalliseen rauhaan. Vaikka ulkona odottaa pimeä syksy, maalatessa olen juhannusyön hiljaisuudessa.

metsamaja-7231

Kevään myötä olen malttamattomana odottanut raikkaita kesäaamuja, jolloin usva vielä ympäröi järvimaiseman, mutta valo tulvii puuston takaa. Linnut laulavat monipuolista konserttiaan ja ilmassa tuoksuu puhdas luonto. Kuinka virkistäviä ne hetket ovatkaan!

metsamaja-7237

Näiden kahden taulun tekniikka on öljy kankaalle. Ensi kesänä maalit ja siveltimet seuraavat mukanani metsäretkille. En malttaisi odottaa!