Tänä vuonna vietetään näköjään sadonkorjuun juhlavuotta, sillä tuntuu, että lähes kaikkia metsän antimia on hirmuisen paljon. Marjoja saa kerätä minkä ehtii, ja nyt on sama homma sienten kanssa. Ihanaa!
Erityisesti sikurirouskulla taitaa olla loistovuosi, sillä olemme löytäneet niitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tunnetko jo sikurirouskun? Se kasvaa yleisimmin sammalikoissa ja tuoksuu voimakkaan mausteiselle. Aiempina vuosina olemme käyttäneet sikurirouskua kuivattuna jauheena perunamuussin mausteena. Se tekee muussista hyvin aromaattisen!
Sikurirousku muistuttaa suuresti kangasrouskua, mutta tietyistä tunnusmerkeistä ne erottaa toisistaan. Kangasrousku on myös erinomainen ruokasieni, mutta vaatii ryöppäyksen.
Kangasrouskun heltat ovat vaaleat, kun sikurirouskulla ne ovat ruskeat. Välillä sikurinkin heltat ovat yllättävän vaaleat, mutta mausteinen tuoksu erottaa sen kangasrouskusta. Sikurirousku on sirompi ja hauraampi kuin tanakka kangasrousku. Alla olevassa kuvassa on vasemmalla kangasrouskuja ja oikealla sikurirouskuja.
Molemmissa rouskuissa on valkoista maitiaisnestettä. Sikurirouskussa sitä tyypillisesti pirskahtaa spontaanisti jo poimintavaiheessa. Välillä tuntuu, että nestettä valuu lähes käsivarsia pitkin, jos kämmenet ovat täynnä sikurirouskuja. Nesteen määrän voi myös testata painamalla kynnellä lakin keskeltä.
SIENISIPSIT
Sikurirouskuista ja muista ruokasienistä saa erinomaisia snackseja: sienisipsejä. Uunipellille valitaan suunnilleen saman kokoisia sieniä tai paloitellaan ne kooltaan toisiaan vastaaviksi. Sienten päälle pirskotellaan oliiviöljyä.
Tällä erää meidän sienisipsisatsiin päätyi sikurirouskujen lisäksi herkkutatteja, kantarelleja, leppärouskuja, orakkaita ja suppilovahveroita.
Öljytyt sienet laitetaan uuniin 225 asteeseen ja annetaan niiden ritistä siellä siihen asti, että sienet näyttävät sopivan käpristyneiltä ja reunoistaan rapsakoilta.
Meillä kävi niin, että suppilovahverot kärtsäsivät hiileksi, mutta kaikki muut sienilajit onnistuivat erinomaisesti. Saattaa olla, että vähän pienempi uunin lämpö olisi järkevämpi vaihtoehto ainakin suppiksille. Täytyy testata ensi kerralla… Tai kertokaa lukijat, miten sipsit onnistuvat teillä!
Sienten päälle ripotellaan sormisuolaa ja siten ne ovat valmiita tarjottaviksi. Rakastan rapsahtavia reunoja ja syviä sienisiä makuja! Suosikeiksi nousivat sikurirousku, leppärousku ja takuuvarma makukuningas eli herkkutatti.
Tästä sienitasting, olkaat hyvät!
Metsämaja 