Muotka alkaa I

21 syys

Tänä syksynä Metsämajan väki suuntasi ruskaretkelle erämaista erämaisimpaan erämaahan siinä toivossa, että saamme kulkea omia polkujamme ja kohdata luonnon villejä asukkeja. Kohteenamme oli Pohjois-Lapin Inarin ja Utsjoen alueelle ulottuva Muotkatunturien erämaa-alue.

Lähtöpäivän iltana piäkaapunkin rautatieasemalla huomasimme iltalehdistön lupaavan meille hyvää reissua. Nämä ennusteet mielessä oli mukava vaipua uneen yöjunan kehtomaisessa keinutuksessa.

IMG_3941

Kivuttuamme ylös Suomineidon helmoja kokonaisen yön ja päivän, saavuimme Muotkan Ruoktuun. Legendaarinen Hans-isäntä antoi meille vinkkejä alkumatkalle. Kyselimme toiveikkaina, onko tunturissa nähty suurpetoja. Hans kertoi tarinan, kuinka jonkun pienen porukan reitin varrelle oli osunut päivälevolla makoillut karhu. Karhu oli säikähtänyt tulijoita, noussut takajaloilleen ja painellut käpälämäkeen sen siliän tien. Kävisipä meillekin noin hyvä tuuri, pohdimme.

Suunta kohti ylänköä!

20150911-9474

Vaelluksen alkumetreillä totesimme, että puissa on upea ruska, mutta maaruska on täplittäistä ja näyttää olevan vasta tuloillaan. Maaruskan puutteeseen vaikutti toki myös se, että aluskasvillisuus oli pääasiassa ikivihreää variksenmarjaa. Olemme ehkä keskivertoa kriittisempiä matkaajia, sillä viime vuonna ensimmäinen ruskaretkemme UK-puistoon osui harvinaisen upeaan puu- ja maaruskan yhteisloistoon.

Positiivarina tosin ajattelen, että keltaoranssi ja vihreä sopivat yhteen kaikista parhaiten.

20150911-9510

Lämpöä riitti, mutta Beldojohkan ylitys oli silti varsin raikastava kokemus.

20150911-

Suuresta vastustelustani huolimatta hankitut Crocs-kopiot osoittautuivat heti alkumatkasta päteviksi jalkineiksi grammanviilaajien retkikavereina. Ne ovat kevyet kantaa rinkan remmeissä, suojaavat jalat joenpohjan kiviltä ja antavat iltaisin leirissä vaelluskenkiin uupuneille jaloille ilmavamman ratkaisun.

20150911-9523

Seurasimme Peltojokea, kunnes oli aika nousta Soavveljavrrecopman(menikö oikein?) huipulle. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että vaellusreitistä tulee kartta nähtäville moniosaisen kertomuksen loppuvaiheilla.

Hiukan kun maltoimme kulkea ylemmäs, niin johan sitä ruskaloistoa säkenöi sekä horisontin ylä- että alatasossa.

20150911-9516

Riekot nauraa käkättivät meille ja pyrähtelivät vierestä lentoon, kun niiden luotto erinomaiseen suojaväriin loppui.

Leiriytyminen tunturissa edellytti ratkaisua vesipulmaan, tunturipurot kun eivät ylety huipulle asti. Kätevänä vesiastiana toimi retkeilytarvikeliikkeestä hankittu kuivasäkki, joka piti hyvin vesilastin sisällään. Tämä vesi riitti ilta- ja aamuruokiin.

20150911-9555

Me olemme vähän lellittyjä olentoja luontokokemusten suhteen. Tälläkin reissulla luonto pisti parastaan heti ensimmäisenä yönä.

Vajaan 6 tunnin taivalluksen jälkeen pystytimme leirin pienen tunturin huipulle. Leiri käsitti tällä kertaa vain makuualustan ja -pussin. Kuka nyt telttaan menisi, kun on kirkas yö tiedossa?!

Taivas tummeni pikkuhiljaa ja tähdet syttyivät yksitellen. Makoilimme maassa ja katselimme tähdenlentojen suihketta. Tunturin laella oli kova, mutta kohtalaisen lämmin tuuli. Talvimakuupussi piti lämmöstä huolen, mutta tavaroista sai pitää tarkkaan kiinni, etteivät ne lähteneet muille maille vierahille.

20150919-

Kun illan pussipasta-ateria oli nautittu ja kuumat kaakaot juotu, alkoi THE show. Se vasta oli jotain! Meidän elämämme ensimmäinen kunnon revontulinäytös.

20150911-9441

20150911-9566

Tulet tanssahtelivat kuin kiihkeän nopeassa balettiesityksessä. Silmiä ei malttanut sulkea hetkeksikään, ettei jäisi juonenkäänteitä näkemättä. Asetuimme makuulle lämpimän pussin sisään ja seurasimme suoraan yläpuolellamme esityksen kruunua eli revontulikoronaa. Pääosassa esiintyivät vihreät ketunhännät ja magentan hohde viherkeltaisten reposten keskiössä.

20150912-9603

20150912-9592

”Ottakaa minut mukaan!”

20150911-9572

Yön yli Örössä

27 Elo

Kuinka moni Metsämajan lukijoista on jo ehtinyt käydä Örössä? Kyseessä on Saaristomeren kansallispuistossa sijaitseva sata vuotta suljettuna ollut linnakesaari, joka avattiin tänä vuonna yleisölle. Saarella on kaksisataa hehtaaria upeaa ja monipuolista luontoa. Harvinaiset kukat, perhoset ja linnut saavat luontoharrastajan suorastaan sekaisin; mihin suuntaan sitä katsoisi?!

Vietimme heinäkuussa yhden yön tällä löytöretkeilijöiden saarella. Vuorokauteen mahtui paljon luontoelämyksiä, joista saimme onneksi myös kuvamuistoja.

Aida-koiramme oli mukana ja nautti raikkaasta merituulesta laivamatkalla.

20150711-8106

Örön maisemissa yhdistyvät karut puolustusvoimien linnakerakennukset ja herkkä kukkamaailma.

20150711-8212

20150712-8935

20150711-8710

Hyönteisharrastajat tai muuten vain pieniä yksityiskohtia ihastelevat ihmiset löytävät taatusti tutkittavaa. Tänä kesänä oli ilmeisesti harmillisen huono perhosvuosi kylmän kelin takia. Olimme toiveikkaita, että näkisimme apolloperhosen, mutta se kokemus jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Muita mönkijöitä kyllä riitti ihmeteltäväksi.

20150711-8627

20150711-8524

Maisemat vaihtelevat mystisistä metsistä komeisiin nummiin ja etelänmaat mieleen tuoviin hiekkarantoihin. Oman historiallisen lisänsä antavat vanhat tykkitornit ja tulenjohtobunkkerit.

20150711-8219

20150712-8999

Saarella kasvaa useita harvinaisia kasvilajeja, joista osa on kulttuuriperäisiä ja osa kuuluu alkuperäiseen lajistoon. Me törmäsimme näyttävään muinaistulokkaaseen, tummatulikukkaan.

20150713-45

Rauhoitettu kämmekkäkasvi, valkolehdokki, sai meidät pysähtymään pidemmäksi toviksi. Tämä presidentti Sauli Niinistön lempikukka on enkelin muotoinen ja erittää kesäyöhön voimakasta, miellyttävää tuoksua.

20150711-8417

Valkolehdokin kukan malli on vähintäänkin erinomaista sattumaa ellei jopa tarkan suunnittelutyön tulosta. LuontoPortissa osataan kertoa, kuinka valkolehdokin siitintukun tarttumakannat ovat lähes kiinni toisissaan ja takertuvat tiukasti perhosen, useimmiten kiitäjän, imukärsän ympärille. Ilmassa pölymyhkyt kuivuvat ja taipuvat eteenpäin muutaman minuutin kuluttua. Siinä ajassa kiitäjä on ehtinyt tyhjentää yhden kasvin mesivarastot ja lentää seuraavaan lehdokkiin, jossa siitepölymyhkyt osuvat suoraan kukan luotille ja varmistavat ristipölytyksen. Aika fiksua, eikö?

20150711-8326

Örön rannoilla kukoistaa merikaali, joka on lukemani mukaan erinomainen vihanneskasvi. Harmi kyllä törmään siihen aina vain luonnonsuojelualueilla, joissa sitä ei missään nimessä saa poimia. Örössäkin kaali jäi ainoastaan maustamaan mielikuviani herkullisesta retkiateriasta.

20150711-8695

Iso osa jännistä kukista jäi meille arvoitukseksi. Osaisiko joku lukija sivistää meitä, mitä nämä alla olevat kukat ovat?

20150712-906220150712-9003

Kahvitauon aikana saimme kuunnella rantametsiköstä harvinaista kultarintaa ja katsella merikotkan syöksyjä vetten yllä.

20150712-8916

20150711-8644

Katajanmarjoista ei ole puutetta.

20150711-8655

Valkohäntäpeurat tulivat näytille muutamaan otteeseen. Oikeastihan ne ovat valkohäntäkauriita, mutta nimitys on vakiintunut peuraksi.

20150711-8258

Joillekin vähä riittää.

20150711-8783

Pikkuhiljaa luonto haluaa ottaa takaisin haltuunsa tsaarin ajoilta lähtien rakennetut rannikkopuolustuksen rakennukset.

20150711-8722

Illan hämärtäessä kuljimme polkuja pitkin rannalle katsomaan auringonlaskua.

20150711-8886

20150711-8837

Mieheni keskittyi valokuvaamiseen, kun minä kaivoin esille paperilehtiön ja aloin tehdä pastellimaalausta surrealistisesta maisemasta. Edessäni oli rantakallion syvennyksessä minikokoinen suoalue karpaloineen kaikkineen ja niiden takana aava merimaisema. Kaikkea sitä näkeekin!

20150711-8786

20150711-8845

Yövyimme teltassa merkityllä retkeilyalueella. Viereisessä rakennuksessa juhlittiin alkuyöhön asti suomalaisen perinteen mukaisia kesätansseja, joten letkeä tunnelma oli kuin suomifilmistä.

20150712-8905

Seuraavana päivänä ehdimme vielä nauttia lempeästä kesäsäästä ennen laivamatkaa mantereelle.

20150711-8477

20150711-8239

Uskoisin Örön tarjoavan mieletöntä silmäniloa ruska-aikaan, joten ei kannata turhaan odottaa ensi kesää.

Metsämajan väelle tuleva ”you must see” –kohde on lännen- ja etelänkylmäkukka, jotka kasvavat maassamme ainoastaan Örössä. Uutta reissua on siis tiedossa!

Mustikkaa ja timjamia

26 Hei

Mustikkametsät kutsuvat rohmukansaa, joten on aika kokeilla uusia mustikkareseptejä. Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini-lehdessä (5/2015) on ohje basilika-mustikkapiirakkaan. Tein viime kesänä onnistuneen kokeilun mustikkahillon maustamisesta timjamilla, joten päätin vaihtaa basilikan timjamiin. Kyllä kannatti kokeilla! Tämä herkku katosi suihin sellaista vauhtia, että kamerakin tajuttiin ottaa esille vasta rääppeiden aikaan.

20150726-9214

TIMJAMI-MUSTIKKAPIIRAKKA

Taikina
125 g voita (huoneenlämpöistä)
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

Timjamisokeri
1 3/4 dl sokeria
pieni nippu timjamin varsia

Muruseos
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja

Täyte
muutama kourallinen mustikoita (n. 400 g)
timjamin kokonaisia lehtiä
(1 rkl perunajauhoja)

Valmista timjamisokeri. Irrota timjamin lehdet varsista ja jauha ne sokerin kanssa sauvasekoittimella tasaiseksi, vaaleanvihreäksi seokseksi.

Tee taikina. Sekoita pehmeä voi ja 1 dl timjamisokeria keskenään. Lisää muna. Yhdistä vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola toisessa kulhossa. Lisää seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Voitele piirakkavuoka (halkaisija n. 26 cm). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle niin paljon mustikoita, että taikinaa jää näkyviin vain reunoilta. Jos käytät pakastemustikoita, sekoita niihin ruokalusikallinen perunajauhoja ennen vuokaan levittämistä.

Valmista muruseos nyppimällä voi, loput timjamisokerista ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Ripottele seos mustikoiden päälle. Ripottele lopuksi piiraan päälle myös timjamin lehtiä.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Jos minulta kysytään, niin piiras on parasta tietysti vaniljajäätelön kanssa.

Timjami korostaa mustikan makua miellyttävällä tavalla. Lupaan kokeilla piirakan basilikaversiota heti, kun koko kesän kasvimaalla kituuttaneet basilikat eheytyvät poimittavaan kuntoon. Timjami on sentään sopeutunut tämän kesän yrttimaaolosuhteisiin ja varvut pullistelevat mustikoita, joten piirakka-aineksilla ei ole loppumisvaaraa.

Niittyjen chai

23 Hei

20150719-9102

Mesiangervo täyttää parhaillaan tuoksullaan niityt ja lähes kaikki kolkat tunturipaljakoita lukuun ottamatta. Täyteläinen ja varsin herkullinen tuoksu sai Metsämajan väen kokeilemaan mesiangervon kukkien makua. Siinäpä vasta koukuttava maku!

Hiukan koleita kesäiltoja lämmittää mesiangervon kukilla maustettu kuuma maito. Kukkia kannattaa käyttää kuivattuna, sillä niin aromit tulevat paremmin esille. Mesiangervo sisältää salisylaattia, joten ASA-allergisten kannattaa olla varovaisia käytön suhteen. Muutenkin käyttö tulee pitää kohtuudessa rohto-ominaisuuksien vuoksi.

Mesiangervo on monipuolinen kasvi. Ennen kukintaa kerätyistä lehdistä voi myös keittää teetä ja kasvivärjäreille tämä on kokeilun arvoinen kasvi. Nyt vaan kukkia kuivaamaan!

CHAI MESIANGERVOSTA

maitoa
mesiangervon kukkia
hunajaa

Laita kattilaan haluamasi määrä maitoa ja hyppysellinen kuivattuja ja morttelissa jauhettuja mesiangervon kukkia. Kiehauta. Kaada kuppeihin ja lisää hunajaa makeusmieltymyksesi mukaan. Tuoksuttele ja nauti!

20150719-9086

Pyörällä Porvooseen

14 Hei

Vuosi sitten heinäkuun puolivälissä piisasi hellettä. Päätimme silloin mieheni kanssa lähteä viikonloppumatkalle lähelle. Pakkasimme pyörälaukkuihin välttämättömimmän ja kuskasimme koiramme hoitoon Keravalle. Sieltä oli hyvä lähteä polkemaan lämpimiä pellonpientareita pitkin kohti Porvoota.

20140712-3437

Porvoo on mielikuvissamme paikka, jossa aina paistaa aurinko ja suussa maistuu makealta. Aurinko totisesti paistoi tälläkin kerralla ja ajatus herkkuhetkistä antoi motivaatiota polkemiseen. Herkuttelu on ihanaa, mutta paljon ihanampaa se on sen jälkeen, kun on saanut lihakset kunnolla hapoille.

20140712-344720140712-3420

Keravalta Porvooseen on matkaa Kuninkaantietä pitkin noin 40 kilometriä. Matka on lyhyt tai pitkä riippuen siitä, kuinka paljon on tullut poljettua edeltävinä viikkoina. Jos tämä on kesän ensimmäinen lenkki, niin muutama maisemanihailu- ja juomatauko tulee tarpeeseen.

20140711-3338
20140711-3322
20140712-3429

Herkkuja pääsi maistelemaan jo urheilun lomassa, sillä ahot notkuivat meheviä mansikoita. Ei tämä meidän eteneminen tosiaan ollut mitään verenmaku suussa –meininkiä. Ei ole järkeä matkustaa, jos ei nauti matkanteosta ja sen tarjoamista elämyksistä. Määränpää on vain yksi osa matkasta.

20140712-3413

20140711-3381

Perillä Porvoon vanhassa kaupungissa meitä odotti varaus hotelli Pariisin Villessä. Lämpimät tervetulotoivotukset ja raikas suihku virkistivät. Olo oli ihan kuin ulkomailla. Olimme niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana arjesta.

20140711-26

Koko iltapäivä oli aikaa käppäillä ympäriinsä mukulakivikatuja. Vanhan kaupungin pienet putiikit ovat viehättäviä katsella, mutta tällä kertaa meitä kiinnosti enemmän Porvoon taidetarjonta.

20140711-3359

 

20140711-20140711-3398

Galleria Vanha Kappalaisentalo tarjosi Porvoon Taideyhdistyksen yhteisnäyttelyn. Monenlaista merellistä maisemaa oli asetettu esille minulle mieluisalla ilmavalla tyylillä. Lisäksi Taidetehtaalla vierähti tovi jos toinenkin, sillä tarjonta oli runsas ja mielenkiintoinen. Silloin Taidehallissa oli esillä Saara Piispan töitä. Taidelainaamo Konstassa pääsimme tutustumaan lukuisten meille entuudestaan vieraiden taiteilijoiden tuotantoon.

Kannattaa antaa hetki nykytaiteelle, vaikka ei lukeutuisikaan taideharrastajien joukkoon. Kuvataide antaa suuria elämyksiä, jos on sille avoin ja antaa taulujen tarinoiden viedä mielikuvitusmatkalle.

20140711-3374

Pääsin minä sitten sille niin haikailemalleni herkkukätkölle. Brunbergin tehtaanmyymälään liittyy hyviä lapsuuden kesämuistoja – siltä ajalta kun aina paistoi aurinko. Tähän toimintaan liittyy paradoksi: Mitä harvemmin näitä herkkuja syö, sitä paremmalta ne maistuvat.

20140711-3379

Pieni lepotauko tuli tarpeeseen, jotta jaksoi lähteä taas seuraavalle herkkuapajalle.

20140711-3353

Kaverin suosituksesta olimme tehneet varauksen ravintolaan nimeltä Sicapelle. Nimi on vähän yllättävä hienolle ravintolalle, mutta sen takana on tarina. Pariisin Ville eli Ville Vallgren oli kuuluisa suomalainen kuvanveistäjä. Hänen kädenjälkeään on mm. Havis Amanda Helsingin Kauppatorilla. Villen kotona osattiin nauttia elämästä; ateljeessa elettiin taiteelle ja pihalla hoidettiin puutarhaa ja kasvatettiin sikoja. Eräänä päivänä iloa pursuaviin hetkiin ystävien kanssa tuli särö, sillä Akseli Gallen-Kallelan koira tappoi Villen lemmikkiporsaan, SikaPellen.

Tämä historiallisia tarinoita pursuava miljöö tarjosi ehkä jopa tähän asti parhaimman ravintolakokemuksen.

20140711-9

Ruoka oli erinomaista, kekseliästä ja täyttävää. Palvelusta annan myös täyden kympin, sillä tunnelma oli rento ja saimme kuulla esittelyt jokaiselle annokselle ja juomalle.

20140711-15

Illallisen jälkeen olo oli niin euforinen, että aloin ymmärtää maamme suurten taiteilijoiden hedonistista elämäntyyliä. Koko elämä ei kuitenkaan ole yhtä nautintoa. Se on tullut todettua. Tähän liittyy toinen paradoksi: Mitä enemmän elämä on kolhinut, sitä suuremmin osaa arvostaa välillä niin itsestäänselvinä pidettyjä asioita kuten iltaa hyvässä seurassa nautinnollisen ruuan äärellä.

Ravintola oli nappiosuma, mutta niin oli hotellikin. Pariisin Ville on tyylillä sisustettu ja sijainti aivan vanhan kaupungin ytimessä salli meidän nauttia kujakaupungin ulkomaatunnelmasta läpi yön.

Aamiaisella taas hemmoteltiin. Kun katson tätä kuvaa aamiaispöydästä, minulle tulee kauhea ikävä takaisin tälle meidän pienelle matkalle.

20140712-3402

Tämä meni nyt taas yltiöpäisen hehkuttamisen puolelle, mutta en millään keksi mitään pahaa sanottavaa koko reissusta. Miksi ihmeessä matkustaisin lentäen viikonloppumatkalle, jos voin paljon lähempänä saada vähintään yhtä suuria elämyksiä?

Seuraavana päivänä oli poljettava takaisin. Mahtavan mässäilyn jälkeen tuntui hyvältä antaa taas lihaksille vähän työtä. Paluumatka sujui jo kuin vanhoilta tekijöiltä, vaikka pyöräilykilometrejä ei ollut ennestään kasassa kovinkaan paljon.

Reilun vuorokauden matkan jälkeen olo oli todella kuin olisi käynyt viikon lomamatkalla. Jos virkistäytyminen on näin helppoa, niin mihinkäs lähtisimme seuraavaksi?

20140712-3453

Koivunlehtisima

5 Hei

Metsämajassa on tänään nautittu helteisestä heinäkuusta missäs muualla kuin metsässä. Ensimmäiset mustikat sai jo pistää suuhun. Niitä on tänä vuonna tulossa ihan valtava määrä, jes! Myös ensimmäiset pienet kantarellit maistuivat leivän päällä.

Kuumana päivänä kylmät juomat tekevät kauppansa, joten Metsämajassa kokeiltiin ihan hiljattain Kotivinkin nettisivuilta löytämääni ohjetta koivunlehtisimasta. Ohje tulee meillä vakikäyttöön, sillä juoma on hyvin raikasta eikä liian makeaa. Tämä on varmasti ihan parasta kevään ensimmäisistä koivunlehdistä valmistettuna, mutta sitä voi hyvin valmistaa siihen asti, kun lehdet ovat vielä vihreitä ja hyvännäköisiä.

Koivunlehtisima ei ole yhtä hapokasta kuin perinteinen sima, joten valmistuskin käy reilussa vuorokaudessa. Juomaan käytetään rauduskoivun lehtiä, jotka saattaa sekoittaa lähinnä hieskoivun lehtiin. En sitten tiedä kuinka oleellista on, että juomaan tulee nimenomaan rauduskoivun lehtiä.

20140516-9591

KOIVUNLEHTISIMA

n. 2 l rauduskoivun lehtiä
1 sitruuna
400 g sokeria
5 l vettä
herneenkokoinen pala tuorehiivaa

Huuhtele lehdet ja pese sitruuna hyvin. Viipaloi sitruuna. Kiehauta vesi ja kaada se lehtien sekä sitruunan päälle. Lisää sokeri. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva. Jätä sima käymään huoneenlämmössä vuorokauden ajan. Pullota juoma ja viilennä se jääkaapissa. Jäähtynyt juoma on valmis tarjottavaksi.

20150705-7912

Metsässä tuoksuu kielo

24 Kes

20150622-7205

20150622-7207

20150622-7191

20150622-7274

Kukkaisa keskikesä

20 Kes

Kaunista juhannusta!

Luonto on kukkeimmillaan, joten metsissä ja pihapiirissä riittää katseltavaa. Toivoisin hiukan enemmän lämpöä, mutta eiköhän tämä odotus palkita pian.

Nyt juhannuksena Metsämajan väelle maistuu kesän joka hetkeen mukautuva sesonkisalaatti ja jälkkäriksi kirpakan makea raparperi-rosmariinipaistos.

Herkuttelun jälkeen jaksaa taas samoilla raikkaassa säässä pieniä kaunokaisia katselemassa. Silmäniloa keskikesän päiviin ja tunnelmallisiin öihin!

20140524-0438

20140531-0942

20140622-1702

20150616-6721

20150616-6525

20150617-6805

20150617-6879

20150617-6937

20150617-6953

Puolet petäjäistä

16 Kes

20150531-5316

Puiden popsinta ei rajoitu pelkkiin kuusenkerkkiin, vaan männyn nila- ja jälsikerroksista saa vanhan kansan ankarien aikojen muistoja mieleen tuovaa pettujauhoa. Pettu oli kansan pelastus nälänhädältä katovuosina. Nykyisessä yltäkylläisyydessä pettu on palannut ravinnoksi terveystuotteen nimellä. Se sisältää paljon kuituja, flavonoideja ja vaikuttaa suotuisasti kolesterolitasoon. Pettujauhon kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella, sillä liika on liikaa. Petussa on myös haitta-aineita (mm. parkkiaineita ja hartseja), jotka saadaan vähenemään pettuliinojen oikealla käsittelyllä.

Mökiltä täytyi pari kesää sitten kaataa yksi mänty. Me kävimme heti riemulla runkoon kiinni, kun se kosketti sammalikkoa. Olin aiemmin keväällä kysellyt martoilta vinkkejä petun käytöstä. Lisätietoa löysin mm. Suomen luonnonyrittäjyysverkoston nettisivuilta. Suosittelen lukemaan kyseisen sivun ohjeet, jos pettuhammasta alkaa kolottaa.

IMG_0468IMG_0465

Jälsi ja nila muodostavat kuoren alla pintapuun. Jälsi huolehtii puun paksuuskasvusta ja nila on ikään kuin puun aivot; se välittää yhteyttämisen tuotteet oikeaan osoitteeseen.

Pettuliinan irrotus oli alkuun aika kankeaa, mutta löysimme kokeilujen kautta sopivan tekniikan. Paras aika petun keruuseen on suunnilleen toukokuun puolivälistä juhannukseen asti. Muinakin aikoina pettua voi kerätä, mutta irrotus on työläämpää.

Rehellisesti sanottuna en osannut erottaa kerroksista nilaa ja jälttä(miten se taipuu?!), mutta kuoren ja sisemmän puuaineksen välissä oli mielestämme vain yksi yhtenäinen kerros, jonka sai irti. Pettujauhoon on perinteisesti käytetty sekä nila- että jälsikerrosta. Ovatko ne molemmat siinä samassa irtoavassa osassa? Tietääkö joku?

IMG_0475

Liinat pääsivät kuivumaan saunan jälkilöylyihin. Kuivina ne kävivät uunissa saamassa pintaan kauniin rusketuksen. Paahto tehdään haitta-aineiden poistamiseksi. Asunto täyttyi paahdon seurauksena mukavan mäntyisillä tuoksuilla.

20150517-3874

Jaksoimme nylkeä tätä yhtä mäntyä sen verran, että pettuvarantomme riittävät varmasti moneksi vuodeksi. Onneksi se säilyy levymuodossa hyvin pitkään. Pettuliinan saa jauhoksi sauvasekoittimen avulla.

20150616-6472

Martoilta olen saanut ohjeet peruna-petturieskoihin ja siihen päälle sopivaan siankärsämöjuustoon. Tapani mukaan olen hiukan viilannut ohjeita, mutta edelleen niistä on kiittäminen Uudenmaan Marttoja.

20150616-6572

PETTU-PERUNARIESKAT

1 dl pettujauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
2 jauhoista perunaa
50 g voita
2,5 dl maitoa
1 tl suolaa

Tähän ohjeeseen uppoaa erinomaisesti edelliseltä aterialta jääneet perunat. Soseuta perunat ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Jaa taikina noin 8 osaan. Taputtele palasista jauhotetuin käsin leivinpaperin päälle ohuita pyöreitä rieskoja. Pistele pinta haarukalla.

Paista rieskoja 250 asteessa noin 15 minuuttia. Meidän uunissa meni kyllä vähän kauemmin ennen kuin pinta oli mieluisan värinen.

20150616-6498

Siankärsämö on yksi lempivilliyrteistäni. Se on todella hyvä, sopivan pikantti mauste moniin suolaisiin ruokiin. Martoilta kuulin, että siankärsämön kukat ovat erinomainen mauste lihamarinadissa. En ole kokeillut, kun ei ole tullut harrastettua lihamarinadeja. Mutta jos joku teistä kokeilee, niin vinkatkaa tänne Metsämajaan, oliko se kokeilun väärtti!

SIANKÄRSÄMÖJUUSTO

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 valkosipulin kynsi murskattuna
n. 0,5 dl hienonnettua persiljaa
n. 1 dl siankärsämön lehtiä (ilman lehtiruotia)
1/2 sitruunan kuori raastettuna
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan

Pehmennä juusto ja lisää joukkoon kaikki ainekset.

Olen tehnyt tätä levitettä myös ilman valkosipulia, suolaa ja mustapippuria. Tosi hyvää oli niinkin! Varioikaa siis rohkeasti.

Jos pettujauhot odottavat vielä tuolla hongistoissa, niin tätä levitettä kelpaa syödä tavallisen leivän päällä.

20150616-6585

Petturieska on suurta herkkua myös hiukan terveellä varautuneisuudella jatkuviin kokeiluihini suhtautuvan mieheni mielestä. Kyllä vanha kansa osasi!

Kivistä koruiksi

27 Tou

20140916-7219

Viime syksynä olimme vaeltamassa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kirjoitin reissusta syys-lokakuussa matkakertomusta oikein pidemmän kaavan mukaan. Jutussa nimeltä Metsän molemmat puolet kerroin Kaarnepään jalokivistä. Tunturin huipulta kerätyt pienet kivenmurut ovat nyt kulkeutuneet taskun pohjalla etelään ja muuttuneet koruiksi, joita käytän ahkerasti.

20150424-3196

Askarteluun tarvittiin (jalo)kivien lisäksi vain askarteluliikkeestä saatavia korvakorun lukkoja ja epoksiliimaa.IMG_2898

Tämän maanläheisemmäksi ei voi koru muuttua!

…Vai voiko? Onko teillä lukijoilla ideoita, mistä luonnonmateriaaleista saisi koruja aikaiseksi kotioloissa? Toisaalta minua kiinnostaisi myös käyttää ammattilaisen taitoja apuna, jos löydän luonnosta jotain mielestäni hienoa korumateriaalia.

Kaikki ideat kehiin! Kommentoijien kesken arvon 10.6. yhden parin näitä Kaarnepään jalokivikorviksia.

20150424-3197