Tammikuu 2016 antoi Etelä-Suomessa lyhyen pätkän todellista talvea. Lunta ja pakkasta riitti, mutta harmiksemme vain lyhyeksi aikaa. Sukset kaivettiin esille heti kun niitä oli mahdollista käyttää.
Säätiedotus lupaili täysikuun aikaan pilvettömiä öitä, joten päätimme lähteä kuutamoretkelle.
Päivällä kuu vielä odotti kuusennokassa lähtölaskentaa taivaalle.
Pakkasyön retkessä tärkeintä on pukea päälle niin monta kerrosta kuin mahtuu. Mutta ei liikaa, sillä hikoaminen kostautuu heti ensimmäisellä tauolla. Vähennä siis vaatetta heti kun liikkuessa alkaa tuntua vähän liiankin lämpimältä.
Minä varauduin kunnolla ja puin päälle niin paljon, että en enää päässyt kyykkyyn.
Mieheni kävi ensin yhtenä yönä Simijärvellä yksin tunnustelemassa kuutamotunnelmaa. Silloin taivaalla näkyi revontuliakin, mikä on aina etelässä riemuvoitto.
Koska mieheni palasi retkeltään ilman paleltumia, niin minäkin uskalsin lähteä mukaan seuraavana yönä. Revontulet olivat laimentuneet edellisestä yöstä, mutta täysikuu loi täydellisen mystisen tunnelman. Ei mitään ääniä, eikä liiemmin jälkiäkään. Missä kaikki ovat?
Lähdimme myöhään illalla Fiskarsista samoilemaan Horsmajärvelle, ja kotiin palasimme vasta vähän ennen viittä aamulla. Kummallekaan ei tullut yhtään kylmä, kun pysyi koko ajan pienessä liikkeessä. Lämpötila huiteli 27 pakkasasteessa.
Jupiter loisti tähdistä kirkkaimpana.
Kuun valo oli välillä niin voimakas, että melkein luulin metsässä olevan katulamppuja.
Kuuma kaakao maistui keskellä yötä näissä maisemissa. Ah, paras kaakao mitä olen koskaan saanut!
Naparetkeilijät eivät olisi malttaneet palata kotiin tunnelmaa fiilistelemästä, mutta kellonajasta johtuva väsymys pakotti luovuttamaan jossain vaiheessa. Takaisin päin oli paras tarpoa siinä vaiheessa, kun pysyi vielä pystyssä metsän funktionaalisella temppuradalla. Otsalamppuja ei todellakaan tarvittu.
Metsämaja 