Tag Archives: Fiskars

Kuutamolla

28 Tam

Tammikuu 2016 antoi Etelä-Suomessa lyhyen pätkän todellista talvea. Lunta ja pakkasta riitti, mutta harmiksemme vain lyhyeksi aikaa. Sukset kaivettiin esille heti kun niitä oli mahdollista käyttää.

Säätiedotus lupaili täysikuun aikaan pilvettömiä öitä, joten päätimme lähteä kuutamoretkelle.

Päivällä kuu vielä odotti kuusennokassa lähtölaskentaa taivaalle.

20160121-2421

Pakkasyön retkessä tärkeintä on pukea päälle niin monta kerrosta kuin mahtuu. Mutta ei liikaa, sillä hikoaminen kostautuu heti ensimmäisellä tauolla. Vähennä siis vaatetta heti kun liikkuessa alkaa tuntua vähän liiankin lämpimältä.

Minä varauduin kunnolla ja puin päälle niin paljon, että en enää päässyt kyykkyyn.

Mieheni kävi ensin yhtenä yönä Simijärvellä yksin tunnustelemassa kuutamotunnelmaa. Silloin taivaalla näkyi revontuliakin, mikä on aina etelässä riemuvoitto.

20160121-2343

Koska mieheni palasi retkeltään ilman paleltumia, niin minäkin uskalsin lähteä mukaan seuraavana yönä. Revontulet olivat laimentuneet edellisestä yöstä, mutta täysikuu loi täydellisen mystisen tunnelman. Ei mitään ääniä, eikä liiemmin jälkiäkään. Missä kaikki ovat?

20160122-2513

Lähdimme myöhään illalla Fiskarsista samoilemaan Horsmajärvelle, ja kotiin palasimme vasta vähän ennen viittä aamulla. Kummallekaan ei tullut yhtään kylmä, kun pysyi koko ajan pienessä liikkeessä. Lämpötila huiteli 27 pakkasasteessa.

20160122-2467

Jupiter loisti tähdistä kirkkaimpana.

20160121-

Kuun valo oli välillä niin voimakas, että melkein luulin metsässä olevan katulamppuja.

20160121-2374

Kuuma kaakao maistui keskellä yötä näissä maisemissa. Ah, paras kaakao mitä olen koskaan saanut!

20160122-2491

Naparetkeilijät eivät olisi malttaneet palata kotiin tunnelmaa fiilistelemästä, mutta kellonajasta johtuva väsymys pakotti luovuttamaan jossain vaiheessa. Takaisin päin oli paras tarpoa siinä vaiheessa, kun pysyi vielä pystyssä metsän funktionaalisella temppuradalla. Otsalamppuja ei todellakaan tarvittu.

20160122-2550

20160122-2477

20160122-2503

 

Kevät alkaa maistua

7 Huh

20150403-2613

Aurinko nousee uuteen kesään! Kevät on etelässä edennyt jo siihen pisteeseen, että Fiskarsin kotirannalla käyskennellessä saa ihailla kukoistukseen valmistautuvia kukkia. Ruokaakin on jo hyvää vauhtia alkanut puskea maasta.

20150405-2639

20150405-2700

Nokkonen on yksi lempparini villivihanneksista. Se sopii niin moneen ruokaan ja on erittäin ravinnepitoinen. Pidetäänkö minua ihan pimahtaneena, jos kutsun näitä talon kulmalla nousevia nokkosvauvoja söpöiksi?

20150405-2692

Vuohenputki on myös alkanut kerätä rikkakasvipotentiaaliaan maan pinnalle. Meidän taloudessa kasvimaan kitkeminen on kuin sadonkorjuuta samalla, sillä iso osa rikkakasveistakin syödään. Jokohan vuohenputkista saisi ensi viikonloppuna piiraan aikaiseksi?

20150405-2721

Minulla kuluu kaikki ylimääräinen aika pihamaan kasveja opetellessa. Tarkkuutta vaaditaan, mutta muutaman kasvin opettelu joka vuosi ei ole paljon vaadittu. Täällä on niin paljon syötävää!

20150405-2673

Fiskarsin takamailla

14 Hel

20141225-0006

Vietimme vuodenvaihteen Fiskarsissa, jonka ympärillä riittää yltä kyllin luontoa tutkittavaksi. Lähiseudun luonnonsuojelualueita tuli koluttua muutamaan otteeseen. Alue kiehtoo erityisesti sen takia, että ansioitunut luontokuvaaja, Heikki Willamo, on tehnyt Vuosi metsässä -kirjan näissä maisemissa kuvaamistaan upeista valokuvista.

20141225-0071

Lunta satoi eteläsuomalaiseen tyyliin juuri ja juuri sen verran, että pääsimme etenemään luonnossa metsäsuksilla. Autolla alueelle ei ollutkaan asiaa, sillä Fiskarsin laajoille salomaille johtavat metsäautotiet on suljettu portein. Tämä tietysti loi meihin pientä jos ei nyt kielletyn, niin ainakin haastavoidun hedelmän houkutusta, joten olimme valmiit hiihtämään kilometritolkulla päästäksemme näkemään, mitä Willamokin on nähnyt. Mukaan otetut eväät ja kuuma juoma pitivät pakkasen puremat loitolla.

20141225-0040

20141225-0061

Metsässä oli hyvin hiljaista, mutta emme olleet yksin. Peurojen jälkiä ristesi ympäriinsä, ja pari kertaa kohdalle osui myös peuran sänky. Sammalpatja lienee talvellakin ihan mukava peti – ainakin jos vierestä löytyy kaveri, jota vasten nojata.

20141225-0150

20141227-0696

20141227-0416

Muutaman kerran näimme vilahduksia itse peuroistakin, mutta saaliseläiminä ne eivät tahtoneet jäädä sen kauemmin tekemään tuttavuutta.
Metsä oli pullollaan myös muiden eläinten jälkiä, joista suurin osa jäi meille mysteeriksi.

Kuka tästä on lähtenyt?

20150106-0834

20141225-

20141225-0132

Pienikin määrä lunta valaisee maisemaa uskomattoman tehokkaasti. Lyhyt päivä ei ollut ongelma, sillä syvässäkin hämärässä pystyi jatkamaan patikointia, kun lumiset alueet eivät ikinä muutu täysin mustaksi.

20141225--2

Täydenkuun aikaan vasta valoisaa olikin. Sanoisinko, että aivan uskomattoman valoisaa! Otsalamput sai pitää visusti sammutettuna, ja mielikuvitus pääsi valloilleen mystisen metsän kuun valoissa ja varjoissa.

”Mikä eläin ne päivällä nähdyt jäljet oli tehnyt?”

”Eikö joku kyläläisistä kertonut, että täällä on nähty susia?”

”Liikkuiko tuo varjo?!”

20150106-0872

20150106-0862

Tämä on puolenyön tunnelmaa. Täältä ei ole kiire nukkumaan.

20150106-0878

20150106-0870

20150106-0853