Hortaa arkilautaselle

Toukokuu on yksi lempikuukausistani, vaikka ja koska se on aina tupattu täyteen menoa ja meininkiä. Mukavaa puuhaa riittää villivihannesten keräilyssä ja kasvimaan laitossa kesäkuntoon.

Tämä ruoka on syntynyt täysin ex tempore kauppareissun välttämishengessä niistä aineksista, mitä kaapista sattui löytymään. Ohje perustuu pitkälti perinteiselle makaronilaatikolle, mutta se on lähes loputtomiin muunneltavissa. Arkiruokaa parhaimmillaan!

Hortainen papupastalaatikko

1 pussi kuivaa täysjyväpastaa

1 pkt nyhtökauraa (Kunhan tämä tulee laajemmin saataville kauppoihin.)

1 pkt kypsiä papuja (esim. mustapapu)

reilusti villivihanneksia (esim. vuohenputkia, mustikanlehtiä, ketunleipiä, horsmanlehtiä, siankärsämöä, voikukkaa ja erityisesti ryöpättyjä nokkosia)

lipstikkaa (tuoretta tai kuivattua)

1 chili

1 sipuli

2-3 valkosipulinkynttä

1 pkt vuohenjuustoa murusteltuna (tai muuta voimakasmakuista juustoa, esim. feta)

reilu 1 l maitoa

3 kananmunaa

loraus soijakastiketta

mustapippuria

mozzarellaa tai se jääkaapin perältä löytyvä, hiukan kovettunut juustopala

 

Ohje on yksinkertainen: Sekoita kaikki ainekset keskenään isossa, voidellussa uunivuoassa. Pasta menee sekaan kuivana. Kaada munamaito, painele pastaa maidon alle ja ripottele päälle juustoa. Paista uunissa 175 asteessa noin tunnin verran. Paiston lopussa voi kohottaa uunin lämpötilan 200 asteeseen, jotta pintaan tulee nätti rusketus. Paiston jälkeen anna vetäytyä ennen herkuttelua.

Olen tehnyt tämän ruuan nyt pari kertaa eri villihanneksilla. Toisella kerralla sain sekaan myös maustamatonta nyhtökauraa.

Täytyy sanoa, että horta kesyyntyy kummasti uunissa, joten on turha pelätä syövänsä pihamaan nurmikolta maistuvaa ruokaa. Sen sijaan tämä on saanut kehuja Metsämajan miesväeltä, ja ruoka pyydettiin kokkaamaan uudestaan lyhyen ajan sisällä.

Loppuun vielä kuvat näistä molemmista villeistä makaronilaatikoista. Lootan päälle suosin ketsupin sijaan Sriracha-kastiketta. Se sopii pientä poltetta pelkäämättömille.

Tästä sitten erilaisia variaatioita keksimään!

Advertisement

Vuohenputkipiirakka

Villivihannesta pukkaa etelässä jo huhtikuussa. Sesonki on nyt pääsemässä hyvään vauhtiin ensimmäisten nousijoiden matkassa. Me olemme maistelleet jo nokkosta ja vuohenputkea. Nyt alkaa näkyä muitakin herkkuja, joten täytyy lähteä taas kiertelemään pihapiiriä sillä silmällä.

Vuohenputki on vihattu rikkakasvi. Sitä ainakin riittää ihan niin paljon kuin ikimaailmassa jaksaa kerätä. Suhtaudun siihen vähän ristiriitaisesti; vuohenputki on mielestäni aidosti hyvää, mutta kokematon voi sekoittaa sen myrkyllisiin kasveihin. Myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki ovat ulkonäöltä harmillisen lähellä vuohenputkea, mutta tietyt merkit opettelemalla voi kerätä huoletta lautaselleen rikasta ravintoa.

Vuohenputki viihtyy erityisesti pihapiirien seinustoilla, jossa se kasvaa nopeasti paksuksi vihermatoksi. Maukkaimmat lehdet ovat vielä supussa olevia. Tunnistus on tietysti hankalampaa suppulehtisten kanssa, joten keräyspaikan kasvuston täytyy olla ennestään tuttu.

Muutimme talven aikana asumaan Fiskarsiin, jossa on runsaasti puhdasta pihapiiriä villivihannesten keruuta varten. Innoissani lähdin keräämään ensimmäisiä maasta puskevia vuohenputkia. Keräsin niitä ison satsin, mutta sisälle päästyäni tuli kuitenkin pupu pöksyyn. En tuntenut kasvupaikkaa entuudestaan, eikä supussa olevista lehdistä ottanut selvää tarpeeksi varmuudella. Heitin siis nämä putket menemään, mutta palasin parin viikon päästä samalle alueelle. Vuohenputkea siellä kasvoi minkä ehti, joten jatkossa uskallan kerätä sieltä myös vastanousseet lehdet. Tämä olkoon esimerkkinä, että ei kannata lähteä päätä pahkaa keräämään mitä tahansa maasta nousee. Mutta ehdottomasti kannattaa lähteä keruureissulle pienen perehdytyksen jälkeen.

Vuohenputkessa lehti jakaantuu kolmeen osaan, joista jokainen osa jakaantuu kolmeen lehdykkään. Alalehdet saattavat nopeasti katsottuna näyttää kaksilehtisiltä, mutta todellisuudessa siinä on kolme epäsymmetristä lehteä. Varsi on tyvestä punertava ja siinä on omanlainen miellyttävä tuoksu. Maku on mukavan yrttinen, ja tuoreet lehdet maistuvat hyvältä ihan sellaisenaan. Isommat lehdet kannattaa ryöpätä nopeasti ennen ruokaan lisäämistä.

Idea vuohenputkipiirakasta on peräisin Martoilta. Olen taas mennyt muuttelemaan ohjetta, joten tässä on Metsämajan versio.

VUOHENPUTKIPIIRAKKA

Pohja
1 dl perunasosehiutaleita
TAI 1/2 dl perunasosejauhetta
TAI 100 g valmista perunasosetta (tässä tapauksessa jätä vesi pois)
1,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
50 g voita
1 dl vettä

Täyte
n. 2 dl kiehautettuja, hienonnettuja vuohenputken lehtiä
1 sipuli
3-4 lehtisellerin vartta
2 dl kermaa
2 munaa
2 dl juustoraastetta
reilu loraus sitruunamehua
mustapippuria
öljyä kuullostusta varten

Sekoita perunasosehiutaleet, jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon voi. Lisää vesi ja sekoita. Pyöritä taikina palloksi ja anna olla hetki viileässä.
Hienonna sipuli ja lehtisellerit ja kuullota öljyssä. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään.
Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, kaada täyte ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Kaksinkertaisesta annoksesta saat piirakkaa uunipellillisen verran.

Hauskaa vappua ja alkavaa kesää (parhaillaan jylläävästä räntäsateesta huolimatta)!

Kevät alkaa maistua

Aurinko nousee uuteen kesään! Kevät on etelässä edennyt jo siihen pisteeseen, että Fiskarsin kotirannalla käyskennellessä saa ihailla kukoistukseen valmistautuvia kukkia. Ruokaakin on jo hyvää vauhtia alkanut puskea maasta.

Nokkonen on yksi lempparini villivihanneksista. Se sopii niin moneen ruokaan ja on erittäin ravinnepitoinen. Pidetäänkö minua ihan pimahtaneena, jos kutsun näitä talon kulmalla nousevia nokkosvauvoja söpöiksi?

Vuohenputki on myös alkanut kerätä rikkakasvipotentiaaliaan maan pinnalle. Meidän taloudessa kasvimaan kitkeminen on kuin sadonkorjuuta samalla, sillä iso osa rikkakasveistakin syödään. Jokohan vuohenputkista saisi ensi viikonloppuna piiraan aikaiseksi?

Minulla kuluu kaikki ylimääräinen aika pihamaan kasveja opetellessa. Tarkkuutta vaaditaan, mutta muutaman kasvin opettelu joka vuosi ei ole paljon vaadittu. Täällä on niin paljon syötävää!