Koreat korennot

Nyt on tullut se aika vuodesta, kun tumma taivas vihmoo jäätävää tihkua päivästä toiseen. Tässä melankolisessa ajassa on oma viehätyksensä, mutta valehtelisin, jos en muka yhtään haaveilisi aurinkoisemmista ajoista.

Muistot kesästä tuovat lohtua loppusyksyyn. Muistan kirkkaat aamuauringon hetket, kun noustuani kohtasin raikkaan metsän tuoksun ja kasteisen pihanurmen. Ilma oli vielä kirpeän kuulas, mutta estoitta siniseltä taivaalta loistavat säteet lämmittivät ja antoivat lupauksen hienosta päivästä. Nämä hetket sai jakaa rantakaislikossa yönsä viettäneiden sudenkorentojen kanssa. Hitaasti mutta varmasti nekin heräsivät uuden päivän puuhiinsa.

Miellyttävien mielikuvien avulla saa kummasti energiaa nousta kohti uusia muistoja.

 

Advertisement

Sieniruokien aatelia

Syksyn hehku on nyt parhaimmillaan sekä värien että makujen puolesta. Aurinkokin on meitä hellinyt vaikka kuinka monena päivänä, joten eipä tässä ole valittamisen aihetta. Sienestyskausi jatkuu vielä hyvän tovin, joten metsään käy tieni edelleen.

Viime sienestysreissulla haaveilimme todellisesta herkkuruuasta, joten otimme mieheni kanssa tavoitteeksi poimia katseillamme maasta kaikki vähän pilaantuneen näköiset sienet. Kyllä, meidän tämän hetken suosikkisienemme on juuri sen näköinen, että sitä tekee mieli vain potkaista saapasjalalla. Se on vähän mädäntyneen oloinen, sillä oranssinpunaiseen lakkiin on sekoittunut vihreitä sävyjä. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, sillä tämä rumilus on erityisen herkullisen makuinen. On sillä nimikin, leppärousku nimittäin. Nimi on harhaanjohtava, sillä leppärousku löytyy ennemmin havupuiden kuin leppien läheisyydestä. ”Leppä” merkitsi muinaisessa suomen kielessä verta, ja viittaa tämän sienen kohdalla maitiaisnesteen verenpunaiseen väriin.

Toki osa näistä aarteista on valitettavasti oikeasti pilaantuneita, joten sopiva kriittisyys täytyy pitää matkassa mukana. Meille meinasi tällä retkellä käydä paha vahinko, sillä hienoin ikinä löytämämme leppärousku potkaistiin turhautuneena kumoon ennen kuin tajusimme katsoa sitä vähän tarkemmin.

Ei meille leppärousku vielä yksinään riittänyt, vaan onneksemme löysimme toistakin suosikkisientämme. Tämän sienen muistan hyvin lapsuudesta, sillä sen päälle hyppiminen oli suurta huvia. Kaikki muistamme tuhkelon siitä, että sen sisältä pöllähtää tunkkaisen näköinen savupilvi. Sienen tieteellinen nimi, Lycoperdon, tarkoittaa sudenpierua. Mutta kuka tietää, että ennen savuvaihetta kiinteä tuhkelo on suurta herkkua? Voissa paistetut tuhkelosiivut leivän päällä ovat paras kokin tervehdys, mitä olen kotikeittiössäni kokenut. Kannattaa siis katsoa näitä kuusikon pieniä nuijia uusin silmin; valkeat tuhkelot ovat herkkua ja tummenneet tuhkelot ovat hupia.

METSÄMAJAN LEPPÄROUSKURISOTTO

päivän saalis leppärouskuja (1-2 sientä riittää, mutta enempi parempi. Leppärouskujen puutteessa voit käyttää suppilovahveroita, mustatorvisieniä, kantarelleja, tatteja tai mitä tahansa muita sieniä paitsi myrkkysieniä.)
2-3 salottisipulia
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
n. 500 g risottoriisiä (Arborio tai Carnaroli)
n. 2 dl kuivaa valkoviiniä
0,5-1 l kanalientä (esim. Knorr Fond du Chef)
100-150 g Parmesan-juustoa
mustapippuria
yrttejä (Parhaita ovat timjami, ruohosipuli, lehtipersilja, rosmariini.)

Kuullota sieniä paistinpannulla, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Leppärouskua ei tarvitse ryöpätä kuten monet muut rouskut. Raasta parmesan ja laita se ja sienet sivuun odottamaan. Valmista kanaliemi kuumaan veteen.

Risoton valmistus onnistuu parhaiten valurautapadassa, mutta tavallinen kattila käy myös. Kuullota sipuleita padassa muutama minuutti voissa ja oliiviöljyssä. Lisää raaka riisi, nosta lieden lämpöä ja paahda riisiä ja sipuleita hetki. Kaada sekaan valkoviini. Sekoita ja anna viinin imeytyä pari minuuttia.

Lorauta n. 1 dl kanalientä sekaan. Lisää uusi loraus (n. 0,5 dl) aina sitä mukaa, kun neste on imeytynyt (n. 1-2 min välein). Muista sekoitella. Risoton kypsyys selviää maistamalla ja kypsennysaika riippuu käytetystä riisilajista (10-15 minuuttia). Kypsennyksen edetessä risoton pitäisi muuttua rakenteeltaan kermaiseksi. Varo kypsentämästä riisiä liian pehmeäksi. Valmistuksen loppuvaiheessa kannattaa maistella minuutin välein. Kun riisi on al dente, nosta pata liedeltä.

Lisää sienet, parmesan ja reilusti mustapippuria myllystä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Silppua yrttejä sekaan oman maun mukaan. Tarjoile heti.

Meidän risottoannoksen pääsi tällä kertaa kruunaamaan paistetut tuhkelosiivut. Tämän aatelisempaa sieniherkkua saa hakea!