Kivistä koruiksi

Viime syksynä olimme vaeltamassa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kirjoitin reissusta syys-lokakuussa matkakertomusta oikein pidemmän kaavan mukaan. Jutussa nimeltä Metsän molemmat puolet kerroin Kaarnepään jalokivistä. Tunturin huipulta kerätyt pienet kivenmurut ovat nyt kulkeutuneet taskun pohjalla etelään ja muuttuneet koruiksi, joita käytän ahkerasti.

Askarteluun tarvittiin (jalo)kivien lisäksi vain askarteluliikkeestä saatavia korvakorun lukkoja ja epoksiliimaa.

Tämän maanläheisemmäksi ei voi koru muuttua!

…Vai voiko? Onko teillä lukijoilla ideoita, mistä luonnonmateriaaleista saisi koruja aikaiseksi kotioloissa? Toisaalta minua kiinnostaisi myös käyttää ammattilaisen taitoja apuna, jos löydän luonnosta jotain mielestäni hienoa korumateriaalia.

Kaikki ideat kehiin! Kommentoijien kesken arvon 10.6. yhden parin näitä Kaarnepään jalokivikorviksia.

Advertisement

Kuusenkerkkäsiirappi

Kevät etenee huimaa vauhtia, ja lautasen sisällön värimaailma kallistuu koko ajan vihreämpään päin. Metsästä saa tosin muutakin kuin superterveellistä salaattia. Kuusenkerkkäsiirappi kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta. Nyt minäkin liityn tähän kerkkäsiirapin hehkuttajien joukkoon.

Olen tehnyt siirappia muutamana vuonna. En ole kertaakaan kirjoittanut ohjetta ylös, joten siirappi on syntynyt joka kerta vähän eri ainesosien suhteilla. Mitä tästä opimme? Se ei ole niin tarkkaa.

Mitä enemmän kerkkiä on suhteessa sokeriin, sitä metsäisempiä makuja syntyy. Siirappia voi halutessaan maustaa esim. vaniljalla, mutta suosittelen kokeilemaan ensimmäisellä kerralla ihan puhdasta kuusen makua.

Keittoaika ratkaisee, kuinka jytkyä siirapista tulee. Ensimmäisellä kerralla keitin siirappia, jota ei saanut purkista ulos ennen kuin lämmitti purkkia hetken mikrossa tai vesihauteessa. Toimihan se niinkin, mutta seuraavalla kerralla maltoin lopettaa keittämisen vähän aiemmin. Jotkut pitävät tosi löysästä siirapista, jota on helppo valuttaa vaikka teen joukkoon. Toimikoon kukin oman makunsa mukaan.

KUUSENKERKKÄSIIRAPPI

n. 2 l kuusenkerkkiä
5 dl sokeria
vettä

Laita kerkät kattilaan ja täytä vedellä niin, että kerkät peittyvät. Odotan yön yli.

Keitä kerkkiä vedessä noin kaksi tuntia. Siivilöi kerkät pois.

Lisää liemeen sokeri ja keitä taas noin pari tuntia. Aina välillä kannattaa ottaa lusikalla pisara siirappia lautaselle ja laittaa se hetkeksi jääkaappiin. Kun rakenne muuttuu jääkaapin viileydessä sopivan siirappiseksi, keitos on valmis.

Purkita siirappi puhtaisiin, uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Mielestäni ehdottomasti paras makuyhdistelmä on kuusenkerkkäsiirappi ja sinihomejuusto. Siirappi maistuu myös rahkan ja myslin mausteena, vaniljajäätelön päällä tai happamien marjojen makeuttajana. Siirapin maku on mielettömän hyvä ainakin kaikkien metsäisten makujen ystävien mielestä. Kokeilkaa!