Poimulehteä pöytään

Poimulehtiä löytyy monelta nurmikolta, joten lähdetäänpäs laiduntamaan! Poimulehtikeitto sopii makumaailmaltaan erittäin hyvin pinaattikeiton ystäville ja on helppo valmistaa.

Keittoon tarvitaan lipstikkaa, joka on tutustumisen arvoinen maustekasvi. Sen saa laiskempikin puutarhuri kukoistamaan. Erityisen laiska tai kiireinen puutarhuri löytää lipstikkansa kaupan yrttihyllystä.

Maku on voimakas ja suorastaan lihaisa. Lipstikka syventää erityisesti kasvisruokien makuja.

Ensimmäistä kertaa tein tätä keittoa Marttojen villivihanneskurssilla. Kyseisellä kurssilla opin tunnistamaan ja hyödyntämään monia rikkaruohoja. Nyt nämä rikkaruohot ovat saaneet ylennyksen gourmet-ainesten joukkoon.

Olen taas mennyt vähän muokkaamaan ohjetta, kun en osaa olla muokkaamattakaan. Mutta tämä ainakin on hyväksi todettu.

Keiton lisänä tarjoillaan täyttävää kasvispannukakkua, jonka ohjeen nappasin käyttöön Hyvä Terveys –lehden numerosta 1/2014. Sekin ohje on muokkautunut vielä maukkaampaan muotoon.

PERUNA-POIMULEHTIKEITTO

5 – 6 perunaa
1 purjo (saa olla iso)
3 – 4 dl hienonnettua poimulehteä
1,5 l vettä
1 tl suolaa
mustapippuria
lipstikkaa
ruohosipulia
n. 1 dl kermaa
suurustetta (esim. Maizena)

Kuori ja lohko perunat. Huuhtele halkaistu purjo ja paloittele. Huuhtele poimulehdet ja silppua vähän. Lisää kuumaan keitinveteen perunat, lipstikka ja purjo. Keitä lähes kypsiksi. Lisää poimulehdet ja ruohosipuli ja keitä vielä hetki. Soseuta keitto. Jos keitto tuntuu liian litkulta, voit suurustaa sitä tässä vaiheessa. Lisää lopuksi kerma ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

KASVISPANNUKAKKU

3 kananmunaa
7 – 9 dl kevytmaitoa
4 dl spelttijauhoja
1 dl kauraleseitä
2 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 tlk (250 g) maitorahkaa
n. 5 dl raastettuja kasviksia (Voit käyttää jääkaapissa lojuvat juurekset ja muita kasviksia. Hyviä ovat esim. porkkana, palsternakka, kaali, kesäkurpitsa.)
1 dl (lehti)persiljaa
voimakasta juustoraastetta omantunnon mukaan (esim. Parmesan)

Vatkaa munien rakenne kunnolla rikki ja sekoita joukkoon maitoa. Valuta kasvisraaste siivilässä, jos se on kovin kosteaa tai vähennä vastaavasti maidon määrää. Lisää kaikki muut ainekset hyvin sekoittaen. Anna taikinan turvota hetki.

Vuoraa uunipannu leivinpaperilla. Öljyä leivinpaperi kevyesti ja kaada taikina päälle. Paista pannukakkua 225-asteisessa uunissa keskitasolla 35-45 minuuttia, kunnes pinnassa on kaunis rusketus.

Kevätkeitto

Metsästä saa taas mahan täyteen! Kevään hittiruokaa ovat villivihannekset ja korvasienet. Metsämajassa aloitamme villivihannestastingin tuttavallisesti nokkosella. Marttojen keväiseen keittoon pääsevät nokkosen lisäksi tuore kala- ja sienisaalis. Olen muunnellut keiton ohjetta, mutta alkuperäinen versio on julkaistu Martat-lehdessä 3/2013.

METSÄMAJAN KEVÄTKEITTO

noin 1/2 litraa nokkosia
6-8 perunaa (esim. siikli)
2 porkkanaa
2 sipulia
200-300 g ahventa tai kuhaa
noin 2 esikäsiteltyä korvasientä
kalafondia veteen laimennettuna
sitruuna
öljyä
suolaa
mustapippuria

Keitä kattilassa vettä kiehuvaksi ja ryöppää nokkosenlehdet dippaamalla ne kiehuvassa vedessä. (Ryöppäysvesi kannattaa jäähdyttää ja käyttää loppusilauksena juuri pestyjen hiusten huuhteluun. Nokkosvesi saa hiukset kiiltämään upeasti.) Leikkaa lehdet karkeaksi silpuksi.

Pese perunat ja porkkanat. Paloittele kasvikset. Kuori ja hienonna sipulit.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita. Lisää nokkossilppu ja kasvikset. Lisää kalalientä sen verran, että kasvikset peittyvät. Keitä kasvikset lähes kypsiksi.

Mausta kalafilee suolalla ja pippurilla. Leikkaa filee suupaloiksi. Hienonna ryöpätyt (kts. ohje alla) korvasienet. Lisää kalat ja sienet keittoon kypsymisen loppuvaiheessa. Purista sitruunasta mehua keiton mausteeksi. Maista ja lisää tarvittaessa mustapippuria ja suolaa.

Nauti keitto muistellen mukavaa päivää, jonka todennäköisesti vietit keväisessä metsässä keiton aineksia kerätessäsi.

KORVASIENEN ESIKÄSITTELY

Korvasieni on käsittelemättömänä erittäin myrkyllinen. Oikein käsiteltynä se on mitä mainioin ruokasieni. Ei kannata turhaan pelätä tätä sientä, sillä esikäsittely on helppoa. Netistä löytyy ryöppäykseen monenlaista ohjetta, mutta minä luotan Marttojen neuvoihin.

Harjaa sienistä hiekka pois ja leikkaa jalan tyvi. Halkaise sienet, koska ontto lakki voi kätkeä sisuksiinsa salamatkustajia.

Keitä sienet väljässä vedessä (1 osa sieniä, 3 osaa vettä) 2 kertaa vähintään 5 minuuttia. Huuhtele sienet huolellisesti keittämisen välillä ja lopuksi. Vaihda keittovesi toiseen keittokertaan ja heitä vesi pois ryöppäyksen jälkeen. Tuuleta hyvin keittämisen aikana.

Metsomaja

Mitä metsästä kannattaa etsiä keväällä? Esimerkiksi neulastäyteisiä pökäleitä. Ne kertovat näyttävän metsäkanalinnun, metson, läsnäolosta lähistöllä. Meidän perheessä pökäleiden etsintä alkaa varhaiskeväällä, kun lunta on vielä maassa. Enpä olisi tätä vielä vähän aikaa sitten uskonut, mutta olen nyt oppinut analysoimaan metson pökäleiden tuoreutta ja todennäköisyyttä törmätä tähän neulasten napsijaan.

Mieheni on innostunut valokuvaamaan metson soidinmenoja. Hän viettää keväisin lukuisia öitä metsässä teltassa maan vielä hohkaessa jäätävää koleutta makuualustan läpi. Pienet epämukavuudet unohtuvat nopeasti, kun kameran etsimeen pärähtää elinvoimaa uhkuva koirasmetso valmiina näyttämään maailmalle, kuka on ukoista ukoin. Tarinat näistä tapahtumarikkaista metsäöistä saivat minutkin lähtemään pakkasyöksi telttailemaan.

Tällä retkellä tarkoituksenamme oli pysyä mahdollisimman huomaamattomina. Teltta pystytettiin ja naamioitiin hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. ”Ei täällä ole ketään. Tulkaa vain metsot rauhassa mittelöimään.”

Makuupussin lämmössä makoillessa hämärän jo laskeuduttua metsän hiljaisuuden rikkoi hämmentävän kuuluva rysähdys. Metso saapui nukkumapuuhunsa. Iltapala sille tarjottiin maiskuttelevien äänten perusteella samaisen puun neulasista. Kummaa kovaäänistä rykimistä ja napsauttelua kuunnellessa en voinut olla pohtimatta, onko metsä sittenkään mikään hiljaisuuden tyyssija. Metson meuhkaamisen seasta erottui lehtokurpan kurnutusta ja sirahduksia sekä laulurastaan tarinointia.

Meteliä jatkui tovi, kunnes metso mitä ilmeisimmin nukahti keräämään voimia aamun tuleviin haasteisiin. Itsekin nukahtamaisillamme havahduimme teltan vierestä kuuluviin kävelyääniin. Tämä ei ollut saappaiden, vaan sorkkien lompsetta. Arvasimme heti, että kyseessä oli hirviseurue, joiden papanoita olimme potkineet sivummalle telttaa pystyttäessämme. Hirvet eivät näköjään poikenneet rutiinireitistään, vaikka maahan oli ilmestynyt jotain ylimääräistä. Ei meitä sentään tultu sen lähemmin tutkimaan.

Yön vietin ajatellen, että onpa minulla tässä hyvät olosuhteet. Ei paleltanut yhtään pakkasesta huolimatta ja makuualusta oli mukavan pehmeä. Lisäksi sopivasti metsittynyt mieheni tuntui nukkuvan autuaammin kuin kotona. Minä vain en nukkunut. Taisin olla liian innoissani siitä, että tiesin metson kököttävän telttamme vieressä olevassa puussa. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun olin näin lähellä metsoa.

Ei minun kovin montaa tuntia tarvinnut makoilla ja pohtia syntyjä syviä, sillä jo aamuyöstä alkoi tapahtua. Vähintään kolmen metson näppäilyjä, kumeita kulauksia, hiovia ääniä ja hyppyjen ryskettä kuului useasta suunnasta. Kauempaa kantautui teerien pulputusta. Siellä taisi olla samat jutut mielessä kuin metsoilla. Peipon pirtsakka aamusoitto kertoi, että pian on aika nousta. Ääniskaala oli monipuolinen ja täysin mahdoton kuvailla pelkästään sanoilla. Oli siinä luontokuunnelmaa kerrakseen!

Pieni harmistuneisuus alkoi nostella päätään, kun runsaista äänistä huolimatta emme nähneet mitään. Jaksoimme pitää toivoa yllä muutaman tunnin ajan, mutta lopulta oli todettava, että arpaonni teltan suuntauksen suhteen ei tällä kertaa osunut meidän kohdalle. Metsot pysyivät teltan sivustalla. Vähälumisen talven takia soidinpaikkaa oli ollut vaikea tarkentaa täsmällisesti.

Aamulla torkuimme vielä hetken äänten hiljennyttyä. Tässä vaiheessa minäkin nukahdin, sillä ymmärsin shown olevan ohi tältä erää. Kirkas aamuaurinko oli tehokas herättäjä vajaista unista huolimatta.

Teltasta sai myöhemmin aamulla nousta ylös häiritsemättä metsän elämää sen suuremmin, joten pakkasimme tavaramme ja lähdimme patikoimaan korkeammalle kalliolle aamiaiselle. Matkalla taisimme sittenkin yllättää jonkun, sillä valtavan suuri metso lensi siivet paukkuen aivan edestämme. ”Näinpäs sinut sittenkin!”

Jotta Metsämajan metsomaja ei olisi visuaaliselta anniltaan pelkästään metson pökäleisiin rajoittuva, sain mieheltäni luvan julkaista pari otosta hänen aikaisempien retkiensä kuvasadosta. Nämä kuvat varmistivat sen, että tahdon itsekin päästä seuraamaan metsojen vakuuttelua siitä, kuka olisi paras kumppani koppeloille. Tämä retki antoi minulle paljon, mutta metsä on edelleen täynnä täydentäviä kokemuksia odottamassa noutajaansa. Ei tässä jännät jutut lopu kesken.